Ranuan ja Pudasjärven marjamaat on jätetty taakse ja matka jatkuu kohti etelää ja Oulua. Pudasjärvi-Oulu-tien ja Hetekyläntien risteyksessä pisti silmään Niemitalon kauppa ja etenkin ilmoitus Lapin sodan muistomerkistä. Sehän piti tietenkin nähdä ja kaarsin auton kaupan piha-alueelle. Siellä ne kuvassa näkyvät muistomerkki ja sodanaikainen tykki olivat. Muistomerkin teksti näkyy vähän huonosti, mutta siinä lukee: "Täällä ammuttiin Lapin sodan ensimmäiset laukaukset 28.9.1944."
Neuvostoliitto vaati aselevon edellytyksenä Suomea poistamaan maassa olevat saksalaiset joukot kahden viikon kuluessa. Kun saksalaisten yli 200 000:n miehen vahvuinen 20.vuoristoarmeija ei totellut määräaikaa, Suomi aloitti aseelliset toimet. Suomalaisten joukkoja eli III armeijakuntaa komensi kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo. Saksalaisten joukkojen komentajana oli kenraalieversti Lothar Rendulic.
Lapin sota kesti 15. syyskuuta 1944 - 27. huhtikuuta 1945 ja siinä suomalaisten tappiot olivat yli tuhat miestä, joista 262 kadonneina. Saksalaisia kaatui lähes sama määrä. Saksalaiset tuhosivat peräytyessään tiet ja sillat ja polttivat lähes koko Lapin. Lopulta huhtikuun lopulla vuonna 1945 viimeiset saksalaiset saatiin poistettua Norjan puolelle. Tästä vain viikon verran eteenpäin ja kolmannen valtakunnan luoja Adolf Hitler oli tehnyt vaimoineen itsemurhan ja Saksa antautunut.
Se historiasta. Tästä matka on jatkunut Oulun seudulle, josta tiputaan vähitellen viikon aikana Pyhäjärvelle. Koko reissun aikana en ole ottanut juoksuaskelia, vaan antanut kipeän jalan toipua rauhassa. Olen toivonut että metsissä ja soilla tehdyt pitkät kävelyt olisivat tervehdyttäneet ja vetreyttäneet jalkaa. Asian tilan näkee sitten viikon päästä, kun yritän tehdä paluuta juoksun pariin.
Näillä mennään eteenpäin. Jutun teeman mukaisesti, tuleen ei saa jäädä makaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti