Kuva: wikipedia.fi
Taas on se aika vuodesta, jolloin olen hypännyt vanhaan, monia paikkoja nähneeseen autooni ja huristellut Suomea pitkin ja poikin. Tällä kertaa olen jo noussut Helsingistä lähdön jälkeen Hämeenlinnan kautta Jyväskylän korkeudelle.
Ohjelmaan kuuluu entiseen tapaan tuttujen tapaamista ja marjastusta. Mustikka alkaa olla jo kypsä poimittavaksi. Marjastusta on tosin estänyt runsaat sateet, kuten tänäänkin. Ennen olen sovittanut ohjelmaan myös normaalin juoksuharjoittelun, mutta nyt se on jätetty pois sitkeästi vaivaavan takareisiongelman vuoksi. Tälle kuulle ei ole tullut yhtäkään juoksukilometriä ja näillä näkymin uusi yritys on vasta elokuun alussa. Yritän parannella jalkoja metsäkävelyillä, joita tulee väkisinkin, jos aikoo liikkua luonnossa marjojen perässä. Juoksemattomuuden takia myös kisat jäävät pois, mikä on kyllä kova takaisku. Ne ovat aina piristäneet matkailua ja antaneet sille oman ohjelmarutiininsa.
Kuva: wikipedia.fi
Seuraava etappi on kotikunta Pyhäjärvi, jonne saavun sateista riippuen pikapuoliin tai sitten viikonloppuna. Ensimmäinen visiitti paikkakunnalle jää lyhyeksi, jos aikomukseni lähteä hillaan eli lakkaan toteutuu Ranuan seuduille. Olen ollut siellä parina edellisenä kesänä, mutta nyt yksi matkan kiihokkeista eli hillamaastojuoksu täytyy jättää väliin. Mutta jos hillaa marjana tulee, niin onhan sitä mentävä poimimaan, sellainen luonnon kultakimpale se on.
Tällaiset ovat tunnelmat tänään, maisemat vaihtuvat, mutta vain auton kyydissä. Mielellään sitä taas juoksisi maanteillä ja metsäpoluilla. Täytyy vain toivoa, että vielä pääsen käyttämään omaakin moottoria, olipa sen teho mikä hyvänsä. Ja jos jalka antaa myöten, niin kyllä se maisemakin vielä vaihtuu niin että korvissa humisee.
No, huru-ukon köpöttelykin riittäisi, näin ensi alkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti