Autonkatsastus meni sitten nappiin ja Ranskan Lady läpäisi tarkastajan ankaran katseen, vaikka peräpää jo hieman ruosteessa olikin. Ehkä katsastaja antoi armon käydä oikeudesta, kun näki hermoilevan ja hikoilevan omistajan.
Lady on siivittänyt minut nyt Pudasjärvi-Ranua- akselille ja ohjelmassa on ollut edellisvuosista tuttu hillanmarjastus. Olen saapunut paikalle normaaliaikoihin, ehkä hieman aikaisemminkin. Siitä huolimatta olen viikon verran myöhässä. Hillasato on nyt niin aikaisessa verrattuna aikaisempiin vuosiin.
Tänään olin jo kolmatta päivää soilla ja metsissä ja päivän saalis oli paras tähän mennessä, vajaa sankko hillaa. Minulla on täällä päin puolenkymmentä tuttua paikkaa ja olen nyt kolunnut ne kaikki. Suurimmassa osissa paikoista olen ollut armottomasti liian myöhään liikkeellä, nopeammat poimijat ovat vieneet marjat mennessään. Tämänpäiväinen paikka oli paras siinä mielessä, että pääsin jopa neitseelliseen hillamaastoon. Se on aina sykähdyttävä kokemus, kun kullankeltaisia palleroita on kaikkialla ympäristössä.
Vein päivän saaliin Ranuan torille ja aioin myydä astian välittäjille kuten aikaisemminkin. Kun kuulin että poimijan hinta oli pudonnut jo kymmeneen euroon kilolta, päätin yrittää suoramyyntiä asiakkaille. Torin laidalla on ammattivälittäjien lisäksi pöytä myös poimijoille, jotka voivat myydä saalistaan siellä. Aikaisemmin en ole käyttänyt tätä mahdollisuutta ajan säästämiseksi, mutta nyt halusin kokeilla. Ja kas kummaa, sain ostajiksi heti ohikulkevan pariskunnan, kun laskin sangon pöydälle. Sankko lähti pariskunnan matkaan 15 eurolla kilo, mikä on hivenen torihintaa edullisempi. Selvä win-win-tilanne molemmille kaupan osapuolille.
Marjastus jatkuu täällä niin kauan kuin hillaa piisaa. Toisaalta olen tarponut jo kaikki tutut paikat, joten nyt pitäisi löytää uusia käyntikohteita. No, niitä täällä kyllä riittää kaikkien Ranualta lähtevien teiden varsilla: Rovaniementiellä, Kemijärventiellä, Posiontiellä ja Pudasjärventiellä.
Hillan etsintä jatkuu huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti