Tänään oli taas hyvä treenipäivä Yangonissa: kaksi harjoitusta, toinen aamulla (7km) ja toinen illalla (11 km). Välissä kävin kävelyllä treenipaikalla ja otatin tuon viereisen kuvan. Puisto on jo päivisin ihmisten kansoittama, kun lukuisat porukat tulevat sinne viettämään aikaa puiden siimekseen. Illalla kello 16 aikoihin, kun minulla on normaali tai toinen harjoitus, puisto on suorastaan tupaten täynnä.
Olen antanut puistolle toisenkin nimen: pariutumispuisto. Yangonissa ei ole iltaisin juuri mitään paikkaa nuorille kokoontua ja tavata vastakkaista sukupuolta, ei baareja tai vastaavaa. Niinpä asia hoidetaan puistoissa, kuten tämä puisto. Nuoret naiset tulevat sinne pyntättyinä porukoissa tai esiliinojen kanssa. He saavat nuoret miehet kintereilleen, jotka kiertelevät kohdetta kuin kissa kuumaa puuroa. Toisaalta puistossa on lukuisa joukko jo parinsa löytäneitä, jotka tapaavat siellä poissa vanhempien kyttäävien silmien alta.
Tänään otin toiselle lenkille puhelimen mukaan ja otin muutaman valokuvan juoksureittini varrelta. Oikealla oleva kuva on aivan lenkkini vierestä ja se kuvaa tyypillista myanmarilaista työmaata, joka on aivan puiston vieressä ja vilkkaan kadun varrella. Työntekijät valavat paikalla joka päivä uusia valoksia, pienempiä ja suurempia, jotka ajetaan sitten pois käyttökohteisiinsa.
En tiedä onko työmaa yksityinen vai kaupungin, mutta Suomessa byrokraatit olisivat heti sen kimpussa monestakin syystä. Täällä tämä on normaalia ja homma pelaa. Lopettaessani lenkkiä kello 18 maissa, työmiehet päättävät työnsä ja peseytyvät julkisella vesipisteellä. Tehokasta työtä, jossa katteet saadaan hyviksi, kun erityistä rakennusta työhön ei tarvita. Eikä sosiaalitiloja.
Poistuessani juoksupuistosta kohti hotelliani matkan varrelle sattui joukko nuori miehiä, jotka pelasivat taidokkaasti jalkalentopalloa pienehköllä muovisella pallolla. Thaimaassakin olen nähnyt vastaavaa. Se näyttää olevan suosittu peli Kaakkois-Aasiassa.
Vielä on muutama päivä jäljellä Myanmarissa. Juoksuharjoitusta vedetään loppuun saakka. Jo nyt voi sanoa että kilometrejä tulee tyydyttävästi, sillä pelkäsin pahempaa, varsinkin Yangonin keskustassa. Olen ottanut harjoituksen tavoitteeksi ylläpitää nykyistä kuntoa niin pitkälle kuin mahdollista. Thaimaassa aletaan sitten etsiä uutta piikkiä, jonka ajankohdaksi haarukoin helmikuun lopusta huhtikuun alkuun. Kunto testataan kilpailuilla.
Tämä tällä kertaa. Loppuviikosta lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti