Laivamatka Dalaan

Dalan lautta

Huoltojoukon kanssa kävimme jo ensimmäisellä viikolla Yangonin satamassa, jossa huomasimme että sieltä lähtee lautta Dalaan 20 minuutin välein. Matka jäi tuolloin kuitenkin tekemättä tiukan aikataulun puristuksessa. Nyt kun minulla on aikaa, niin toteutin matkan tänään.

Dalan kylä sijaitsee Yangonin jokisuiston toisella puolella ja matka sinne lautalla ei kestä kauaa. Perillä otin heti pienten neuvottelujen jälkeen mopotaksin, koska sillä tavoin voi nopeasti kiertää ne paikat, jotka ovat turistille kiinnostavimmat. Näin kiersin paikallisen temppelin, tsunamikylän ja torin. Mopotaksi olisi vienyt vielä toiseen suurempaan temppeliin kauemmaksi kylästä, mutta olen nähnyt niitä tarpeeksi ja aikaa olisi kulunut vain hukkaan.

Tsunamikylä

Tsunamikylä oli näistä minulle mielenkiintoisin. Tsunamihan iski Indonesian Sumatralta 2004 joulupyhien aikaan ja sen vaikutus levisi ympäristöön, etenkin Intian valtamerellä. Kuolleita tuli arviolta noin 250 000 ja lukuisia katosi jäljettömiin.

Pahimmin kärsineet maat olivat Indonesia, Sri Lanka, Intia ja Thaimaa. Myös muissa maissa tuli kuolleita ja kadonneita, joukossa Myanmar. Wikipedian mukaan virallinen kuolleitten luku Myanmarissa oli noin 70 ja epävirallinen luku 400-600. Jutellessani paikallisten kanssa he antoivat aivan toisenlaisia lukuja, oppaan mukaan jo Dalan kylässä olisi kuollut noin 2000 ihmistä. Varmaan nämä luvut ovat liioiteltuja turistin huomion saamiseksi, mutta toisaalta virallisetkaan luvut eivät välttämättä ole oikeita. Totuus lienee jossain välivaiheilla. Tsunamihan on myös suomalaisittain pahin rauhanajan onnettomuus, jossa kuoli 179 Thaimaassa oleskellutta turistia.

Dalan tori

Dalan torissa ja temppelissä ei ollut juuri mitään näkemistä mitä ei olisi nähnyt muualla Kaakkois-Aasiassa. Ainoa ero on tietenkin alueen köyhyys ja alkukantaisuus, joka on esimerkiksi Thaimaata karumpi. Mutta mukavaa oli saada yleisnäkymä Myanmarin köyhimpiin alueisiin.

Taksiopas kertoi esimerkiksi että Dalan tsunamikylän asukkaat ovat bambukodeissaan niin köyhiä että hallitus joutuu tukemaan heitä. Erikoista tällaisista lähtökohdista oli se että paikalliset lapset eivätkä muutkaan kerjänneet rahaa, vaan elelivät omaa elämäänsä ja noteerasivat uteliaan turistitunkeilijan hymysuin. He elivät täyteläistä elämää rahasta ja rikkauksista välittämättä.

Omista suunnitelmista sen verran että olen maksanut hotellini tiistaille ja aion jatkaa kontraktia aina sunnuntaille 7.2 saakka. Inya-järven suunnitelmani kaatuivat siihen, että en löytänyt sieltä sopivaa majoitusta. Nykyhotellini hyvää sijaintia juoksupuiston ja WiFi- baarin suhteen ei kannata lähteä muuttamaan, siinä voi joutua jopa huonompaan tilanteeseen. Sunnuntaina muutan sitten Yangonin lentokentän lähettyville yhdeksi yöksi, koska lentoni Bangkokiin lähtee seuraavana aamuna kello 8.30. Eipähän tarvitse herätä niin aikaisin.

Mutta ennen sitä tulee vielä kirjoituksia Yangonin keskustasta.

 
                             Dalan kalastajaveneitä

Sekalaista Yangonista

Yangonin KFC

Liittyen burmalaisten hoikkuuteen arvelin muutama juttu sitten, että syy on varmaankin se että Myanmarissa ei ole pikaruokaloita. Minun täytyy vetää väitettäni hieman takaisin, kun törmäsin Aun San Roadilla tuttuun logoon, KFC:n pikaruokalahan se siinä.

Menin uteliaisuuttani paikkaan kahville ja sain lukea pöydällä olevista mainoslehtisistä, että kyse on Myanmarin ja Yangonin ensimmäisestä KFC:stä. On tietenkin luonnollista, että kehitys alkaa Kaakkois-Aasiassa juuri kanoihin liittyvistä ruoista.  Mutta en liene väärässä kun väitän että McDonaldsit tulevat perässä. Näin on käynyt Thaimaassa ja näin tulee tapahtumaan Myanmarissa. Muutaman vuoden perästä voidaan sanoa hyvästit burmalaisten hoikille vartaloille.

KFC tulee sanoista Kentucky Fried Chicken ja kanatuotteet kehitti Colonel Sanders (1890-1980) Kentuckyssä, USA:ssa suuren laman vuosina 1930-luvulla. Franchising-konseptilla yritys levisi nopeasti USA:han ja myöhemmin maailmalle. Nykyään KFC-ruokaloita on n. 115 maassa. Sanders ei itse hyötynyt firmastaan täysin mitoin, sillä hän ehti myydä sen investointiryhmälle vuonna 1964 vain kahdesta miljoonasta dollarista ennen sen todellista kukoistusta.

Naisen taakka

Lisätään vielä näitä burmalaisia erityispiirteitä kun niitä hyppää silmille harva se päivä. Viereinen kuva on tyypillinen näky Yangonin katukuvassa, nainen kantaa suuriakin tavaramääriä päänsä päällä erittäin taidokkaasti. Tällaiset kuvat ovat monelle tuttuja Afrikasta, mutta kyllä nämä burmalaisnaiset pystyvät samaan.

Jos miehet kantavat vastaavia taakkoja, niin he käyttävät siihet olkapäätään. Voimasta vai mistäköhän evolutionäärisestä seikasta asia johtuu - miehillä voima kertyy yläkroppaan, mutta naiset ovat joutuneet pitämään päänsä pystyssä, oli paineet ja taakat mitkä hyvänsä.

Postinaru

Toinen mielenkiintoinen logistiikkaan liittyvä piirre, jonka huomasin jo pohjois-Yangonissa, on kuvan mukainen roikkuva naru, jossa on pidike päässä. Yangonissa asuntokanta on usein vanhaa ja ahdasta, esimerkiksi hissit monasti puuttuvat korkeistakin taloista ja porraskäytävät ovat kapeita ja usein tavaraa täynnä. Se olisi lähes painajainen postimiehelle, jos asiaan ei olisi kätevää ja käytännöllistä ratkaisua, nimittäin postinaru.

Yläkerroksen asukas sitoo narun kiinni parvekkeeseen ja antaa sen laskeutua alas vajaan kahden metrin korkeuteen. Siihen postimiehen on helppo kiinnittää päivän posti. Ja kun uutisnälkä yllättää tai muuta postia tulee, asukkaan on helppo nostaa saalis ylös. Ongelmiin on usein helppoja ja nokkelia ratkaisuja.

George Orwell: Burmese Days

Ja tulihan se George Orwellin (alkuaan Eric Arthur Blair, 1903-1950) ensimmäinen fiktiivinen romaani "Burmese Days" ostettua, kun se tuli vastaan katumyyjän valikoimassa. Kirjan lukee jo burmalaisen elämän kuvauksena brittiläisen imperiumin aikana ja vielä englantilaisen itsensä kuvaamana. George Orwell toimi imperiumin edustajana Burmassa vuodet 1922-1927, poliisina.

Orwell on tunnettu kriittisistä ja yhteiskunnallisista kirjoituksista ja kannanotoista. Tässä kirjassa kriittisyys kohdistuu brittiläisten harjoittamaan kolonialismiin, niin Intiassa kuin Burmassa. Tänä päivänä harva on eri mieltä kolonialismin ongelmista suhteessa kohdemaahan ja sen asukkaisiin. No, runsaat kymmenen vuotta kirjan julkistamisen jälkeen, Burma (Myanmar) itsenäistyi ja vapautui näin isäntämaan ikeestä.

Orwell tuli myöhemmin tunnetuksi teoksillaan "Eläinten vallankumous" ja "1984". Orwell oli sairaalloinen koko elämänsä ja hänellä diagnosoitiin tuberkuloosi vuonna 1947. Hän kuoli vuonna 1950, vain 46-vuotiaana.

Thaimaan viisumi taskussa

Puluryväs

Eilen kävelin Thaimaan suurlähetystöön Pyay Roadin varrelle ja kohtasin matkalla kuvan puluryppään. Näin monta pulua en ole aiemmin nähnyt kerralla. Paikan laidalla vanha mummo myi siemeniä, jotka ostajat voivat sitten syöttää linnuille. Ei ihme että pulukanta turpoaa.

Suurlähetystön pihalla oli jo parinkymmenen metrin jono, kun tulin hieman etuajassa. Päästessäni sisälle menin heti vahtimestarin juttusille pyytämään hakulomaketta ja kysyin samalla mitä dokumentteja tarvitaan. Ihmeekseni hakupaperi, passi ja kaksi valokuvaa riittivät, joten pystyin jättämään hakemuksen samalla kertaa. Jouduin vain vaihtamaan kyateja USA:n dollareiksi, kun vain ne kelpasivat. Onneksi rahanvaihtopiste oli aivan lähetystön vierellä, joten sekään ei ollut ongelma.

Thaiembassy, Yangon

Saapuessani rahanvaihdosta jono oli jo hoidettu ja pääsin heti tiskille. Viimeistään saadessani kuitin hakemuksen maksusta leukani loksahti, kun minulle ilmoitettiin ystävällisesti, että voisin noutaa viisumini jo huomenna. Eli viisumin sai heti seuraavana arkipäivänä, kun Suomessa vastaavaa viisumia saa odottaa neljä arkipäivää. Molemmissa paikoissa työskentelee Thaimaan palkkaamia virkailijoita, joten mistä moinen ero johtuu?

Tähän ei voi olla muuta syytä kuin kohdemaa. Ensimmäinen teoriani on, että thaivirkailijat tottuvat kohdemaansa tapoihin ja työrytmiin. Toinen arvaus on ns. vastavuoroisuuden teoria eli jos suomalaiset pitkittävät ja vaikeuttavat thaimaalaisten viisumin saantia Suomeen, niin thaimaalaiset maksavat potut pottuina. Niin tai näin, kumpikaan vaihtoehtoteoria ei mairittele Suomea.

Niin minulla on sitten Thaimaan turistiviisumi kiinnitettynä passiin. Sillä pääsen helmikuun alussa Thaimaahan niin ettei minun tarvitse pelätä poliisin koputtavan olkapäälle kolmen kuukauden oleskelun aikana, kunhan muistan vain noutaa kuukauden jatkoleiman immigrationista kahden kuukauden päästä tulosta.

Kirjat isästä ja tyttärestä

Löysin myös kirjakaupan, josta sain ostettua sekä kenraali Aung Sanin että hänen tyttärensä Aung San Suu Kyin kirjat hintaan 3000 ja 5000 kyatia. Samoilla hinnoilla olisin saanut kirjat jo museosta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Aloitin jo kenraalin kirjan lukemisen. Sen ensimmäinen painos ilmestyi jo 1960-luvun alussa ja viime vuonna siitä otettiin uusi painos, kun Aung Sanin syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Kirjan ovat kirjoittaneet kenraalin aikalaiset ja sen on koonnut ja editoinut tohtori Maung Maung. Ensimmäisten juttujen jälkeen on jo tullut selville Aung Sanin luonteen piirteet. Kenraali oli epäkäytännöllinen, hiljainen ja jopa töykeä, ei siistinyt paikkoja eikä muistanut käydä suihkussa ennen kuin hajuun ärsyyntyneet kaverit sinne ajoivat. Hän oli lukutoukka, jolla oli avattuja kirjoja huone täynnä. Toisaalta hänen sanottiin olleen rehellinen ja tarmokas ja luja päämäärässään, joka oli Myanmarin itsenäistyminen. Hän haki siihen ulkoista apua niin Kiinasta, Japanista kuin Thaimaasta.

Tällaisia ne suurmiehet ovat: viis puitteista ja tavoista, kunhan päämäärä on selvä.

Elämää downtownissa

Tyypillinen kauppakuja

Olen ollut Yangonin downtownissa nyt pari päivää ja vähitellen alan tottua ilmapiiriin. Otin hotellin läheltä Sule Pagodaa, edullinen hotelli. Kaupanpäällisenä sain moskeijan äänet, jotka kaikuvat päivittäin, puolilaulava monotoninen honottava miesääni, joka on suunnattu kaiuttimien kautta lähiympäristöön. Ensimmäisenä päivänä sitä kuului koko päivä eli noin 12 tuntia, mutta onneksi eilen oli jo rauhallisempaa. Ehkä mies väsyi tai sitten kyse oli erikoispäivästä.

Lähialueella on myös kristillisten kirkot sekä anglikaaneille että katolisille, hindujen temppeli sekä juutalaisten synagoga. Aikamoinen uskontojen symbioosi tämä Yangon. Mutta muut kirkot ovat hiljaisia, kun taas moskeija mölyää sanomaa kuin rokkibändi. Evoluutio jyllää.

Matkalukemista

Hotellihuoneessani ei ole TV:tä, mutta sitä en kaipaa. Luen mieluummin kirjoja ja uutiset saan internetistä. Katutorilta tarttui käteen Mickey Spillanen "The Flier", kovaksikeitettyä tekstiä, jota pitää pureksia hitaasti ja paloittain. Olen yrittänyt löytää englanninkielisiä kirjoja sekä kenraali Aung Sanista, että hänen tyttärestään Aung San Suu Kyistä, mutta en ole löytänyt vielä. Museossa niitä olisi ollut myytävissä, mutta luulin että saisin niitä halvemmalla kaupungilta. Etsivän aika on pitkä. Kaduilla on tullut vastaan myös George Orwellin kirjoja, olihan hän aikoinaan brittiläisen vallan edustajana töissä Burmassa, virkamiehenä. Hänen ensimmäinen romaaninsa on juuri "Burmese Days" vuodelta 1934. Se täytyy kyllä vielä ostaa.

Runsaan viikon Myanmarissa oleskelun aikana on tullut selväksi burmalaisten erityispiirteet, koska ne hyppäävät ensimmäisenä turistin silmään. Lähes kaikki burmalaiset ovat hoikkia tai normaaleja painoltaan. Syykin on hyvin helppo johtaa, maassa ei ole pikaruokaloita, vaan normaali perusruoka kuuluu ruokavalioon. Naisilla on usein päällään kaunis, kirjava vartalonmyötäinen mekko, joka ylettyy nilkkoihin. Erittäin kaunis ja naisellinen näky. Miehet yllättävät asullaan, koska lähes kaikilla heistä on myös pitkä kietaisuhame yllään. Tarja Halosen suureksi pettymykseksi kyse ei kuitenkaan ole sateenkaarimiehistä, vaan asu on heidän perinneasunsa, kuten suomalaismiehen pussihousut ja jatsarit. Ainoa ero on, että burmalaismiehet ovat säilyttäneet perinteensä.

Vielä kaksi erityispiirrettä, yksi naisille ja toinen miehille. Burmalaisnaiset (ja monet lapset) käyttävät kasvoissaan vaaleaa tai kellertävää pulveria, joko räiskittynä koko kasvojen alueelle tai sitten säännöllisenä suunnikkaana poskien seudulla. Kyse on thanakasta, puusta tehdystä tahnasta, johon on sekoitettu vettä. Aineella on sekä ihonhoidollinen että aurinkoa suojaava vaikutus. Ja sitten lähinnä miesten ominaisuus, punainen suu irvistää kun he aukaisevat sen, puhumattakaan dracula-hymystä. Näky on tuttu myös Thaimaan maaseudulla, jossa lähinnä vanhat naiset käyttävät ainetta. Kyse on huumaavasta tupakan korvikkeesta ja sitä syljetään ulos suurina punaisina klimppeinä. Vähemmän esteettinen näky.

Juoksupuistoni maamerkki

Vielä hieman juoksusta. Löysin kuin löysinkin juoksupaikan aivan hotellini läheltä, nimittäin Sule Pagodan viereisestä puistosta. Kuvan patsas on sen näkyvä maamerkki. Kiertämällä puiston saan aikaiseksi noin kilometrin pituisen lenkin, jota runsas autoliikenne ei haittaa. Ihmisiä saattaa tosin olla hieman esteenä, mutta se on jo pienempi haitta.

Liikenteestä vielä sen verran, että mopoja ja polkupyöriä täällä ei näy. Etenkin mopojen lähes täydellinen puuttuminen ihmetyttää Thaimaan, Kambodzan ja Vietnamin jälkeen, joissa mopot ovat vallitseva kulkuväline. Olisiko kyse hallinnollisesta päätöksestä vai mistä, muuten asiaa on vaikea ymmärtää.

Ja lopuksi internet-asiaa. Hotellissani sellaista ei ollut, mutta onneksi aivan lähellä on kansainvälinen baari-kahvila, jossa asiakas voi käyttää WiFiä. Siellä tämäkin juttu on kirjoitettu. Olutta menee mutta tekstiä tulee. Toivottavasti jokin punainen lanka kuitenkin säilyy.

Huomenna menen sitten Thaimaan suurlähetystöön viisumia anomaan. Mutta siitä seikkailusta myöhemmin.

Yangon Sightseeing

Ryhmä Finland juomatauolla

Yangonin juoksun jälkeinen viikko on mennyt turismin ja sightseeingin merkeissä. Heti aamiaisen jälkeen on otettu taksi joka päivä ja suunnistettu jonnekin päin Yangonia. Tutuiksi ovat tulleet niin downtown eli keskusta Chinatowneineen kuin tunnetut turistikohteet, Shwe Dagon Pagoda, eläinpuisto ja Aung San museo puhumattakaan Tamwe Townshipin lähiseudusta, jossa hotellimme sijaitsee. Joka päivä on ollut uuden oppimista ja kokemista.

Shwe Dagon Pagoda

Taksit ovat Yangonissa edullisia ja me olemme voineet jakaa hinnan vielä neljään osaan, joten halpaa on ollut. Yllättävän monet kuskit hallitsevat englannin kielen, joten yhteistyö on ollut saumatonta. Ja takseja on runsaasti saatavilla.

Ihmiset ovat täällä erittäin ystävällisiä. Ei tarvitse kuin kävellä lähikaduilla täällä pohjois-Yangonissa, niin vähänkin englantia osaavat ihmiset tulevat juttusille ja neuvovat paikkoja. Näin olemme löytäneet esimerkiksi paikallisen ruokabaarin, jossa olemme vierailleet sitten joka päivä. Paikan ruoka-annokset ovat kansainvälisiä (lähellä thairuokaa) ja erittäin maukkaita.

Värikäs näkymä eläinpuistosta

Tämän päivän matkakohteenamme oli Aung San museo. Kenraali Aung San on nykyisen Myanmarin eli Burman isä ja johti maan vapautumista brittiläisestä imperiumista. Hänet murhattiin vuonna 1947 vain 32-vuotiaana puolisen vuotta ennen kuin Myanmar sai itsenäisyytensä.

Kenraali Aung San asui nykyisessä museorakennuksessa vuodet 1945-1947 ja hänellä oli vaimonsa kanssa kolme lasta, joista nuorin on Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1991 voittanut Aung San Suu Kyi, tuleva Myanmarin pääministeri. Hän asui rakennuksessa ensimmäiset kaksi elinvuottaan. Aung San Suu Kyin vanhempi veli työskentelee insinöörinä USA:ssa ja keskimmäinen veli hukkui 8-vuotiaana pihapiirissä olleeseen uima-altaaseen. Nuorin neljäs lapsi, tytär kuoli pian syntymän jälkeen vuonna 1946. Mielenkiintoinen henkilömuseo tämä kohteemme, jolla on tiivis yhteys Myanmarin perustaan ja tulevaisuuteen.

Aung San museo

Huomenna tuki- ja huoltojoukkoni palaa takaisin Thaimaahan ja Pattayalle viikon reissun jälkeen. Minäkin tsekkaan samanaikaisesti ulos nykyisestä hyvästä hotellista ja suuntaan kohti Yangonin keskustaa. Majoituspaikka ei ole vielä ihan varma, mutta minulla on kolme vaihtoehtoa olemassa. Johonkin niistä tulen majoittumaan vähintään seuraavaksi viikoksi.

Tulevan viikon pääasia tulee olemaan Thaimaan viisumin hankinta Yangonin Thaimaan suurlähetystöstä. Se sijaitsee lähellä Yangonin keskustaa, joten sekin selittää seuraavan majoituskohteen. Kun asia on hoidettu, niin loppuaika katsotaan ja majoitutaan tilanteen mukaan. Mahdollisesti palaan pohjois-Yangoniin lähelle Inya-järveä. Aika näyttää.

Juoksuakaan ei ole unohdettu, vaikka kilometrimääriä on pudotettu hieman uusista hankalista olosuhteista ja muusta säpinästä johtuen. Tuleva viikko on entistä haasteellisempi kun pitää yrittää löytää lenkkireittejä keskeltä miljoonakaupunkia. Mutta eiköhän siitäkin selvitä joten kuten.

Palataan asiaan Yangonin keskustasta, kunhan WiFi-yhteydet saadaan pelaamaan.

                                          Kenraali Aung San

Yoma Yangon Marathon

Yangonin kymppi on takana

Aamulla lähdin viiden maissa kävelemään juoksupaikalle.  En herättänyt huoltojoukkoa, vaan annoin heidän nukkua hieman pitempään. En ollut varma suoremmasta reitistä, mutta onneksi edelläni käveli pariskunta samaan tapahtumaan ja he tuntuivat tietävän minne askeltaa. Eilen tuli tultua paikalle kiertoteitä. Niin pääsin kisapaikalle turhia miettimättä.

Saavuttuani stadionille maraton oli jo lähtenyt ja puolimaratonin juoksijat valmistautuivat omaan suoritukseensa. Seurasin startin ja menin siitä sitten luovuttamaan reppuni talletukseen. Sen jälkeen tein parin kilometrin kevyen verryttelyn ja jalat tuntuivat hyviltä kahden lepopäivän jälkeen. Ilma tuntui jopa viileältä Thaimaan lämpimien öiden jälkeen, lämpöasteita arviolta noin 15 astetta. Juoksua kohti mentäessä se hieman lämpeni, joten voidaan puhua lähes ihanteellisesta säästä. Ainoa haitta oli lievä saasteisuus, joka tuntui hengityksessä.

Tyytyväisiä miehiä after runissa

Juoksu lähti mukavasti liikkeelle ja yritin välttää liiallista alkuvauhtia. Tämä neuvo jäi monilta paikallisilta juoksijoilta noteeraamatta, sillä heitä alkoi tulla myöhemmin selkä edellä vastaan. Yritin paikantaa kilometrin jälkeisellä suoralla omaa sijoitustani, jotta voisin päätellä maalissa lopullisen sijoitukseni.

Näillä tiedoilla arvelin olevani maalissa kymmenen sakissa, mutta vasta lopulliset ja viralliset tulokset näyttävät totuuden. Alkuarviossa saatoin jättää jonkun karkulaisen laskematta ja loppumatkasta kympin juoksijat sekoittuivat puolimaratonin ja maratonin juoksijoihin. Hauskana yksityiskohtana maaliintulossani oli se, että meinasin katkaista maratonin voittajan nauhan, mutta onneksi tomera toimitsija ohjasi minut oikealle raiteelle viime metreillä. Näin pääsin kättelemään maalissa maratonin tummaa, ilmeisesti kenialaista voittajaa tuoreeltaan.

Jos laskelmani kymmenen sakista pitää paikkansa, niin olen juoksuun aikamoisen tyytyväinen. Jalat pelasivat jälleen loistavasti, kuten kahdessa aiemmassa Thaimaan voittoisassa juoksussa. Ainoa riesa matkalla oli vasemman juoksukengän kumipohjuspala, joka irtosi puolittain ja alkoi hankaloittaa askellusta. Mietin monta kertaa pitäisikö pysähtyä ja repaista pala pois, mutta painoin menemään maaliin saakka. Tuskin se montaa sekuntia vaikutti loppuaikaan.

Tulokset pitäisi tulla järjestäjien webbisivuille kahden päivän kuluessa eli jonnekin tänne.

Päivitystä: Tulokset ovat tulleet ja tarkempi osoite tässä. Valitettavasti en löytänyt listamaista tulostusta miltään matkalta ainakaan vielä, vaan henkilökohtainen tulos tuli juoksunumeroa käyttäen. Eli minun tulokseni pitäisi näkyä yo. linkistä. Lopulta olin sitten kuudes ajalla 45.48 ja olen siihen erittäin tyytyväinen.

Perillä Myanmarissa

Yangonin maratonin palkintopalli

Matka Myanmariin on nyt tehty ja ilman suurempia kommelluksia. Ainoa pieni vastoinkäyminen oli Don Muangista lähtevä lentokone, joka oli tunnin myöhässä. Yangonin päässä muodollisuudet sujuivat jopa paremmin kuin arvelin. Viisumit ja muut paperit kelpasivat ja 28 päivän oleskeluleima lyötiin passiin. Taksi löytyi pienellä neuvottelulla ja niin päästiin ennakolta valittuun ja maksettuun hotelliin.

Olin varautunut vaatimattomaan hotelliin ja hieman pelottikin kun aikoinaan huoneenvarausta tehdessä hotellista ei ollut ainuttakaan asiakasarviointia. Perillä asia selvisi ja positiiviseen suuntaan. Hotelli oli juuri uudistettu ja remontoitu eli se oli luultavasti vasta avattu. WiFikin pelaa hyvin, joten kerrankin meni odotuksiin nähden yläkanttiin.

Tuki- ja huoltojoukko pelipaikalla

Tänä päivänä oli ohjelmassa kävely noin kilometrin päässä olevalle Thuwunna National Indoor Stadiumille, jossa kisataan sunnuntaiaamuna. Maksukuittia näyttämällä sain pienen kassillisen tavaraa T-paidasta kosmetiikkaan sekä luonnollisesti rintanumeron. Siihen oli kiinnitetty myös ajanottochip, joten loppuaikakin tulee automaattisesti. Juoksun lähtö- ja maalialuueella valmistelut olivat jo pitkällä, joten aamulla on varmasti valmista.

Stadionilta otimme taksin ja etsiskelimme rahanvaihtopaikkaa. Yllättävästi monet niistä olivat kiinni, mutta lopulta tämäkin asia tuli hoidetuksi. Vaikka USA:n dollarit kelpaavat monissa paikoissa takseihin ja hotellimaksuihin, niin pienemmät baari- ja kauppaostokset vaativat paikallista kyat- valuuttaa.

Pian tämän kirjoittamisen jälkeen menen yöpuulle, koska aamulla on aikainen herätys. Maratonin lähtö tapahtuu jo kello 5 aamulla ja minun kymppini starttaa kello 06.45. Alustavan tiedon mukaan eri matkoille osallistuu yhteensä yli 6000 juoksijaa, joten yksin ei tarvitse taivaltaa.

Yritän laittaa raporttia tänne jo huomisen aikana.

   
                               Yoma Yangonin juoksumateriaalia

Tiimipaita

Tiimipaita edestä

Myanmarin matka lähestyy ja matkaan lähtevä tuki- ja huoltojoukko keksi tempaista omalla tiimipaidalla. Nana-baarissa kokoontunut ydinporukka luonnosteli perustiedot ja homma vietiin paikalliselle paidantekijälle. Samanlaista toimintaa on tehty aiemminkin täällä Pattayalla ja paitoja on tehty esimerkiksi Kimi Räikkösen menestyksen kunniaksi. Minä tuskin pääsen Kimin saavutuksiin, joten täytyy ihailla tukijoukon paneutumista asiaan. Mukaviahan tällaiset muistot ovat, ainakin kun niitä tarkastelee jälkikäteen kiikkustuolissa.

Kuluva viikko meni kevennetyssä täsmäharjoittelussa. Tänään oli vielä lyhyehkö vetoharjoitus ja sen päälle hieronta. Nyt miehen pitäisi olla sellaisessa tikissä kun tähän hätään on mahdollista. Huomenna hyppäämme Suvarnabumin bussiin kello 10 aamulla ja jatkamme Shuttle bussilla Don Muangiin, josta lento Yangoniin  tapahtuu kello 16 maissa. Lauantaina ohjelmassa on juoksumateriaalin nouto kisapaikalta eli Thuwanna National Indoor Stadiumilta. Ja itse kilpailu tärähtää käyntiin aikaisin sunnuntaiaamuna, kuten Thaimaassakin on tapana.

Seuraavat blogipäivitykset tapahtuvat sitten Myanmarista käsin. Toivottavasti mainostetut WiFi-yhteydet pelaavat. Pysykää kanavalla.

                                          Tiimipaita takaa

Myanmarin valmistelut tehty

Yangonin maratonin vahvistus

Myanmarin maratonin valmistelut alkoivat jo Suomessa, kun huomasin että voin hoitaa Thaimaan uuden viisumin hankinnan tällä tavoin. Jouduin vain aikaistamaan Thaimaasta poistumista noin kahdella viikolla. Vastaavasti Myanmarin oleskelu pidentyi vajaaksi kuukaudeksi. Toivottavasti saan ajan kulumaan.

Maksoin Yangonin maratonin kympin juoksun jo lokakuun lopussa ja siitä tuli vahvistus. Samalla tilasin lentoliput välille Bangkok - Yangon - Bangkok. Lippua tarvitsin jo tilatessani Thaimaan turistiviisumin Suomesta, sillä se vaati poistumislipun vähintään 90 päivän päästä.

Thaimaahan tultua oli vuorossa Myanmarin viisumin hankkiminen, joka täytyy olla mukana ennakolta jo matkustettaessa. Onneksi sain maratonin järjestäjien sivuilta nettilinkin, josta käsin viisumin pystyi hankkimaan sähköisesti Internetin kautta. Täytit nettiin vain perustiedot, annoit siinä sähköpostiosoitteesi, johon myönnetty viisumi tuli tulostettavaksi. Kätevää. On hyvin erikoista, että kehitysvaltioihin luokiteltavilla mailla, kuten Myanmar, on näin modernit työkalut. Länsimaat, kuten Suomi, voivat vain uneksia tällaisista menetelmistä.

Thuwunna National Stadium,
Kuva: en.wikipedia.org

Seuraavana oli vuorossa hotellin etsintä Internetin kautta. Jo ensimmäiset silmäykset hotellitarjontaan osoittivat selvän eron esimerkiksi Thaimaahan. Bangkokissa ja Pattayalla on todella runsas tarjonta hotellihuoneista, mikä pudottaa niiden hintoja markkinatalouden mukaisesti. Yangonin tarjonta oli aika suppea ainakin Internetissä, mikä tiesi korkeampia hintoja, vaikka muuten elintaso on alhaisempi. Etsin sopivan hotellin läheltä juoksupaikkaa, Thuwunna National Indoor Stadiumia, ja varasin sieltä huoneen kolmeksi yöksi eli juoksun ajaksi. Aion katsoa sitten jatkomajoituksen paikan päällä.

Yoma Yangon Marathon,
Kuva: yomayangonmarathon.com

Tiedon matkastani levitessä Jomtienin suomalaisten keskuudessa, muutamat osoittivat kiinnostusta matkaan. Ja niinhän siinä kävi, että järjestelin kolmelle muulle suomalaiselle liput, viisumit ja majoituksen samasta hotellista. Näin minulla on nyt oma tuki- ja huoltojoukko mukana ensimmäisen viikon ajan. Muut palaavat sitten Thaimaahan ja minä jatkan oleskelua edelleen.

Nyt edessä on vajaan viikon viimeistelyharjoitus, joka on kevennettyä määrältään mutta kovennettua teholtaan. Sillä etsitään kuntohuippua sunnuntain 17.01. kisaan, vaikka kärkeen ei olekaan asiaa sarjajaon (yksi yleinen sarja) vuoksi. Katsoin juuri netistä Yangonin maratonin tilanteen ja huomasin että ilmoittautuminen oli lopetettu jo 9.12.2015 juoksijamäärän tullessa täyteen. Kannatti olla ajoissa liikkeellä.

Matkaseurueeni Yangonin lento lähtee Bangkokista perjantaina 15.01.

Palataan aikanaan asiaan.

Pattaya Team Relay

Relay exchange area

Minulle on käynyt pari kertaa tämän reissun aikana, että en ole päässyt osallistumaan juoksukisaan syystä tai toisesta kovista yrityksistä huolimatta. Mutta joskus käy toisinkin päin, yhtäkkiä huomaat olevasi mukana juoksukisassa, vaikka ennakkotietoja tai -aikomuksia ei ole ollutkaan.

Näin tapahtui eilen illalla kun suoritin normaalia juoksuharjoitustani, joka sisälsi kevyttä juoksua ja mäkijuoksua. Olin verrytellyt kevyesti noin 7 kilometriä ja saavuin Buddha Hillille tehdäkseni siellä muutaman kierroksen harjoituksen kukkulaa kiertävällä radalla. Ensimmäisen kiekan jälkeen törmäsin tuttuun Pattaya Teamin jäseneen, joka ilmoitti että paikalla alkaa kohta Pattaya Teamin viestikisa. Hän pyysi minua osallistumaan siihen jossakin viiden hengen joukkueessa. Sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin, koska viestiosuus oli vain yksi kierros ja juuri sitä reittiä jota olin muutenkin kiertämässä. Tulisipa lenkistä tavallista kovempi harjoitus kun kiihokkeena on kilpailu yksinjuoksemisen sijasta.

Some international members of Pattaya Team

Paikalla tuli monia tuttuja Pattaya Teamin jäseniä, joiden kanssa on tullut kisattua useissa eri paikoissa. Valitettavasti jotkut heistä, kuten Robert USA:sta, Danny Hong Kongista ja Werner Sveitsistä eivät voineet osallistua kisaan jalka- tai muista vaivoista johtuen. Pattaya Teamissa on tai on ollut muita kansallisuuksia esimerkiksi Ruotsista, Englannista, Irlannista, Ranskasta ja Hollannista. Mutta paikalla oli lukuisa joukko thaimaalaisia juoksijoita ja liityin Team 4:een neljän thaijuoksijan jatkoksi.

Juoksuosuus oli siis yksi kierros eli 1,4 kilometriä mäkisellä kukkulareitillä. Juoksin toisen osuuden ja jouduin antamaan periksi yhdelle juoksijalle saapuessani viidentenä vaihtoon. Viiden osuuden jälkeen joukkueemme sijoitukseksi tuli juuri tuo viides sija. Todella mielenkiintoinen juoksukokemus välillä yksitoikkoisenkin harjoittelun lomaan.

Alla vielä kolmas kuva, jossa neljä joukkueemme jäsentä kisan jälkeisessä ruokailussa ja juomingeissa illan hämyssä.

Photos, thanks to Robert Krogh.

                                           4/5 Pattaya Team 4 at dark

Byrokratian syövereissä

Chonburi Immigration, Pattaya

Tänään tuli täyteen kaksi kuukautta Thaimaahan saapumisesta ja se tarkoittaa sitä että kolmas lisäkuukausi täytyy hakea Immigrationista, jos meinaa jatkaa laillista oleskelua Thaimaassa turistiviisumilla. Niinpä suuntasin matkani Jomtien soi 5:lla sijaitsevaan Immigrationiin heti kahdeksalta aamulla, kun kyseinen virasto avaa ovensa. Siitä alkoi päivän seikkailu byrokratian viidakossa, mutta lopussa kiitos seisoo.

Viraston ulkopuolella oli heti aamulla noin 50 metrin jono, mutta ei auttanut kuin liittyä joukkoon tummaan. Tiesin, että 30 päivän lisäys viisumiin vaatii nyt normaalin hakemuspaperin ja passikuvan lisäksi myös tietoja ja ilmoituspaperin hakijan asunnosta, mutta luulin että se hoituu helposti. Ei hoitunut. Päästessäni jonossa tiskille asti sain hakupaperit käteeni, joita aloin täyttämään. Perushakemus hoitui helposti, mutta asuntopaperissa vaadittiin vuokraajan tai asunnon omistajan omia papereita aina ID-korttiin asti. Eihän minulla niitä ollut.

Immigrationissa on tunnelmaa

Ei muuta kuin takaisin Viewtalay Jomtien condominium 1:een ja odottelemaan vuokraemännän heräämistä, joka luvattiin puolen päivän aikoihin. Vuokra-asuntopaperit hoituivat sitten nopeasti hänet tavoitettuani ja siitä lähdin heti takaisin Immigrationiin. Jono oli jo lyhempi, mutta kun menin katsomaan tarkemmin tilannetta, niin huomasin ettei se vedä, koska ensimmäisen tiskin kaikki kolme virkailijaa olivat poistuneet samanaikaisesti tunnin lounastauolle. Mikään porrastusmenetelmä ei ollut juolahtanut virkamiesten mieleen, joten asiakkaat saivat odottaa ylimääräisen tunnin. Menin siitä itsekin syömään kun näin tilanteen toivottomaksi.

Kello yhden jälkeen liityin sitten jonoon, josta saisin jonotusnumeron virkailijalle. Se oli jälleen noin 50 metrin pituinen ja ei muuta kuin jonottamaan. Päästessäni tiskille ilmoitin että nyt minulla pitäisi olla kaikki tarvittavat paperit kunnossa. Käteeni tyrkättiin jonotusnumero kommentilla että pääsisin virkailijan juttusille noin kahden tunnin kuluttua. Lähdin siitä kauppaan ja takaisin kämpille, jonne on noin kilometrin matka. Turhaan sitä kaikkea aikaa jonottamiseen kannattaa tuhlata.

Vajaan kahden tunnin kuluttua palasin Immigrationiin, mutta kesti vielä toista tuntia ennen kuin pääsin vihdoin antamaan hakupaperit virkailijalle. Siitä homma hoitui jo rivakammin ja lopulta kello 17 sain käteeni passin, jossa oli uusi päivämääräleima 2.2.2016, jolloin minun pitäisi viimeistään poistua Thaimaasta. Sehän kelpaa minulle hyvin, koska lennän Myanmariin jo 15.01.2016. Tämän yksinkertaisen passileiman takia minulta meni 9 tuntia aikaa, vaivaa ja energiaa. Mutta maassa maan tavalla ja pulinat pois. Virkamies on virkamies, niin Suomessa kuin Thaimaassa.