Esko Lipsosen saavutuksista

Viikolla kantautui suru-uutinen kestävyysjuoksun ystäville, kun tieto Esko Lipsosen kuolemasta levisi maailmalle. Lipsonen kuului suomalaisen 1970-luvun kulta-ajan juoksijoihin, jotka joutuivat taistelemaan asemastaan päästäkseen edustustehtäviin, niin kova oli taso silloin.

Esko Lipsosella on kunnioitettava ennätysluettelo: 7.56,6 (3000 m), 13.39,9 (5000 m), 28.36,4 (10000 m) ja 2.15.41,6 (maraton). Ne olisivat kovia tuloksia nykypäivän Suomessa.  Muita meriittejä olivat nuorten SE 3000 metrillä sekä joukkuemaaston SM-kulta ja henkilökohtaisia SM-mitaleja hallista ja maastosta.

Mutta täytyy porautua syvemmälle nähdäkseen Esko Lipsosen parhaimmat saavutukset. Yhteen niistä kuuluu tuo aiemmin mainittu maratonin tulos, kun lisätään että se on juostu M22 sarjassa vuonna 1972. Aika 2.15.41,6 on armottoman kova kun sen on juossut 21-vuotias tulokas. Nykyvalmennuksessa puhutaan hitaasta kiiruhtamisesta ja suojataan nuoria miehiä kovalta harjoittelulta puhumattakaan kilpailemiselta. Vastaväitteenä voisi sanoa, että tuolla logiikalla Lasse Virenistä ei olisi koskaan tullut kaksinkertaista olympiavoittajaa vuoden 1972 olympialaisissa. Viren (s.1949) ja Lipsonen (s.1950) olivat lähes samanikäisiä kilpailijoita, joita on verrattu usein keskenään. Molemmat olivat äärimmäisen lahjakkaita, joista toinen nousi myös kansainväliselle huipulle.

Lasse Virenin ja Esko Lipsosen huikein yhteenotto tapahtui Montrealin olympiavuonna  1976 Kaivopuiston 25 kilometrillä. Viren voitti kisan maailman parhaalla ajalla siihen mennessä 1.14.21,2 eli se oli ME. Esko Lipsonen oli toinen vain kolmisen sekuntia perässä ajalla 1.14.24,6. Lipsonen oli himoharjoittelija ja hän oli parhaimmillaan keväällä juoksukauden alussa. Kaivopuisto toimi hänen "olympia-areenanaan", jossa hän antoi parhaimmat näyttönsä. Viereisessä kuvassa hän on juuri saapunut Kaivopuiston maaliin vuonna 1973. Vuonna 1978 hän voitti jälleen, nyt myös Lasse Virenin ajalla 1.15.15. Jostain syystä kansainvälinen maantiejuoksujen tilastointijärjestö ARRS noteeraa tuon viimeisimmän Lipsosen ajan Suomen ennätykseksi unohtaen vuoden 1976 tulokset. En tiedä syytä tähän, mutta jos joku tietää niin voi kommentoida sitä. Tänä päivänä puolimaraton on vienyt 25 kilometrin paikan maantiejuoksun matkoissa.

Juoksu-uran jälkeen Esko Lipsonen toimi menestyksellisesti Risto Ulmalan valmentajana soveltaen omia kokemuksiaan juoksijana. Risto Ulmalan kautta nämä opit menivät vielä Jukka Keskisalollekin, joka pääsi niillä elämänsä kuntoon. Olisiko niille käyttöä edelleen aneemisen kestävyysjuoksumme herättämiseksi uuteen nousuun?