Viikon harjoittelu

 

Harjoittelu on ollut palautumista viime sunnuntain Aspen puolimaratonista. Siitä huolimatta määrää on mätetty entiseen malliin, mutta tehoja on tiputettu. Olen juossut nyt myös uutta reittiä entistä junan raiteen pohjaa viheralueen laitamilla, josta sain vinkin Ollilta. Reitti on siinä mielessä parempi että pohja on hyvä ja liikenne ei katkaise juoksurytmiä. Alla viikon harjoittelu:

Ma 10 km
Ti 10 km aamup. + 16 km iltap.
Ke 21 km
To 16 km
Pe 8 km aamup. + 10 km iltap.
La 21 km
Su 8 km aamup. + 11 km iltap.

Huomenna olisi vielä kevyt kymppi ja sitten lepoa ennen uudenvuodenaaton juoksukisaa Crewillentessä.

Tuo Crewillenten kisa on kuulemma hyvätunnelmainen tapahtuma, joka menee nautiskellessa, kun kilpailusarjojakin on vain yksi miehille eli yleinen sarja. Siinä täytyy yrittää vain mennä joukon jatkona, kun aika- ja sijoitustavoitteita ei ole. Mutta se on juuri sopiva kisa uudenvuodenjuoksuksi; tunnelma on tärkein.

Crewillente sijaitsee samalla suunnalla kuin Aspe, mutta hieman lähempänä Torreviejaa. Palataan juoksun tunnelmiin ja tapahtumiin sitten aikanaan ensi vuoden puolella.

Kympin tilastosta

Tein tässä pika-analyysiä tuosta Suomen kympin tilastosta (alle 30 min.), jonka lätkäisin "Tilastoja"-otsakkeen alle eilen. Taisto Mäkihän oli ensimmäinen puolen tunnin alittaja niin Suomessa kuin maailmassa. Sota hidasti kehitystä ja 1940-luvulla listalle tuli vain uusi ME-miehemme Viljo Heino. Siitä juoksijoiden määrä lisääntyi seuraavasti vuosikymmenittäin:

1930-39: 1 (Taisto Mäki)
1940-49: 1 (Viljo Heino)
1950-59: 11
1960-69: 10
1970-79: 80
1980-89: 69
1990-99: 30
2000-09: 14
2010-    : 7 (toistaiseksi)

Kuten tunnettua 1960-luvulla Suomen kestävyysjuoksu saavutti silloisen aallonpohjan, jota Arthur Lydiard palkattiin pelastamaan 1960-luvun loppupuolella. Vaikka Lydiardin pesti jäi lyhyeksi, niin hänen osuuttaan Suomen juoksun uuteen nousuun 1970-luvulla ei voi täysin kiistää. Tietysti tarvittiin myös uusia ennakkoluulottomia juoksijoita, kuten Jouko Kuha, Juha Väätäinen, Lasse Viren jne, jotka lähtivät rohkeasti maailmalle harjoittelemaan talvikaudeksi.

1980-lukukin oli vielä tasoltaan hyvää luokkaa kuten kympin ennätyslistasta näkyy. 80-luvulla listalle tuli lähes yhtä monta uutta juoksijaa kuin kultaisella 70-luvulla. Romahdus tapahtui 1990-luvulla ja Risto Ulmala sai lähes yksin kantaa Suomen mainetta ulkomailla miesten puolella. Romahdus on jatkunut edelleen tällä vuosituhannella, vaikka ajankohtaan sisältyy Janne Holmenin ja Jukka Keskisalon Euroopan mestaruudet omilla matkoillaan. Numerot puhuvat tylyä kieltään; kansainvälisestä tasosta ei ole puhettakaan, kun vain muutamat kilpajuoksijat pääsevät alle 30 minuutin listalle, jolle Taisto Mäki juoksi jo 75 vuotta sitten.

                               Taisto Mäki: Uuden Suomen kuva-arkisto

Aspen mäkinen puolikas

Tänään juostiin Aspen mäkinen puolimaraton ja 11km. Sää oli aluksi viileähkö, mutta lämpeni päivän ja juoksun edetessä ja auringon noustessa. Meitä oli kuusi caffilaista mukana juoksemassa: Mikko, Olli, Kimmo, Alpo, Petri ja minä. Retu oli myös paikalla, mutta tyytyi edestakaiseen pyöräilyyn välillä Torrevieja - Aspe - Torrevieja. Lisäksi Espanjassa harjoitteleva maajoukkuejuoksija Aki Nummela oli myös mukana.

Juoksunumerot saatiin jouhevasti Mikon avustuksella ja sen päälle tuli vielä pitkähihainen juoksupaita ja yllätys, yllätys, sinivalkoinen tonttulakki. Mikäs sen parempi suomalaiselle tontulle. Alkulämmittelyn jälkeen päästiin vihdoin matkaan Aspen mutkaisille ja mäkisille kaduille. Aloitin aika varovasti ja  muutaman kilometrin jälkeen tavoitin Mikon ja Alpon, jotka juoksivat 11 kilometriä. Juoksin hetken heidän tahdissaan, kunnes ohitin heidät. Yhdessä jyrkässä käännöksessä kärki ja edellä juoksevat tulivat vastaan ja huomasin heti, että Olli oli aloittanut rivakasti.

Ensimmäinen kierros täyttyi ja reitille tuli enemmän tilaa kun 11 kilometrin juoksijat saivat urakkansa täyteen. Lähdin toiselle kierrokselle ja yritin pitää tempoa yllä, mutta väkisinkin se tippui voimien huvetessa. Viimeistään tässä vaiheessa huomasin, että kroppani ei ollut vielä tottunut kovempaan harjoitukseen. Yhtäkkinen harjoituskilometrien nosto 30-40 %:lla otti veronsa. Mutta täysin en sammunut ja pystyin jotenkuten juoksemaan tyydyttävällä vauhdilla maaliin. Aluksi ajanotto noteerasi minut viidenneksi, mutta jo juoksupaikalla ihmettelimme sarjani voittajan aikaa 1.12 ja risat. Ja niinhän siinä sitten kävi että kun pääsin takaisin Torreviejaan ja tarkistin lopputulokset netistä, niin tuo voittajan haamuaika oli poispyyhkäisty ja lopputulokseni oli 1.35.17 ja neljäs tila.

Olli hurjasteli oman juoksunsa aikaan 1.28.07, jolla voitti luonnollisesti ylivoimaisesti sarjansa M60, johon on vielä yli-ikäinen. Tasaisella reitillä Olli olisi hyvin painanut vieläkin nopeammin. Ikuinen kysymys on, kuinka nopeasti ja millaiseen aikaan. Yleisessä sarjassa Aki Nummela toi puolimaratonin voiton Suomeen loppukirillä aikaan 1.09.01.

11 kilometrillä Caffilaisista Kimmo pääsi myös podiumille sijoittumalla toiseksi sarjassa M55. Alpo, Mikko ja Petri suoriutuivat hekin mallikkaasti omasta urakastaan.

Tulokset.

Alla kuvat suomalaisista palkintopallin valloittajista: Aki Nummela, Olavi Peura ja Kimmo Laukkanen.

Valmistautuminen Aspen puolimaratonille

Torreviejan katujuoksun jälkeisestä sunnuntaista tuli lepopäivä sateen takia. Maanantaina alkoi sitten harjoittelu ja valmistautuminen Aspen puolimaratonille, joka on huomenna. Kilometrejä kertyi seuraavasti:

Ma 15 10 km aamup. + 8 km iltap.
Ti 16 16 km aamup. + 10 km iltap.
Ke 17 10 km aamup. + 10 km iltap.
To 18 16 km aamup. + 16 km iltap.
Pe 10 km aamup. + 10 km iltap.
La Lepo

Aamupäivällä harjoitus oli pääasiassa kevyttä juoksua ja iltapäivän harjoitus oli sitten kovempi harjoitus joko tv-juoksuna tai vetoina palautuksineen.

Näillä eväillä sitten juostaan huomenna. Ainoa huolestuttava piirre on lievä nuha, mutta toivottavasti se ei vie terää juoksusta. Reitti on kuulemma mäkinen, joten hyvää aikaa on turha yrittää, mutta sijoituksista taistellaan.

Aspe sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Torreviejasta luoteeseen (pohjoiseen), Alicanten länsipuolella.


   

Kansainvälistä ja suomalaista maratontilastoa

Antti Perälä oli kirjoittanut Kestävyysurheilu.fi:ssä mielenkiintoisen artikkelin miesten tämän vuoden maratoneista kansainvälisesti. Tänä vuonna tuolle kaikkien aikojen sadan parhaan maratonaikalistalle tuli 14 uutta maratonaikaa. Samalla sadannen aika on pudonnut niinkin alas kuin 2.05.50. Toinen merkittävä seikka tuossa uudessa sadan parhaan maratonajan listassa on että vain viisi niistä tulee Kenian ja Etiopian ulkopuolelta ja yksikään niistä ei ole eurooppalainen.

Tuo sadan parhaan maratonaikatilasto elää ja paranee voimakkaasti vuosittain tietystä syystä. Kaupunkimaratooneissa maksetaan hyvät rahapalkinnot parhaille ja siksi parhaat maratoonarit panevat nämä juoksut arvokisojenkin edelle. MM-kisavoitostakin maksetaan, mutta kaupunkimaratooneissa vieläkin paremmin ja useammalle kärkijuoksijalle. Raha on kunniaa parempi motivaattori.

Listan nähtyäni ei voi olla vertaamatta tilannetta Suomeen. En tiedä sataa parasta maratonaikaa Suomessa, mutta kymmenen parasta maratoonaria kautta aikojen ovat (toivottavasti ei jäänyt ketään pois):

Janne Holmen        2.10.46   13.04.2008
Francis Kirwa        2.11.01   27.04.2008
Esa Tikkanen         2.11.15   17.04.1978
Jukka Toivola        2.11.35   23.10.1983
Harri Hänninen      2.11.58   18.04.1993
Jouni Kortelainen  2.12.09   03.05.1980
Pertti Tiainen         2.12.11   14.08.1983
Tommy Ekblom     2.12.31   01.11.1987
Pekka Päivärinta    2.13.09   08.12.1974
Jussi Utriainen       2.13.10   08.12.2002

Tällä vuosituhannella listalle on tullut vain kolme juoksijaa: Utriainen, Holmen ja Kirwa. Muutosvauhti on hidasta verrattuna maailmanlistaan, joka muuttuu vuosittain kärjenkin osalta. Suomi siis jää yhä kauemmaksi kansainvälisestä tasosta.

                                 Janne Holmen - maratonin SE-mies

Espanjan ensimmäinen juoksu yläkanttiin

Eilen tuli sitten avattua Espanjan kilpailukausi Torreviejan 7,2 kilometrin katujuoksulla. Kisan startti oli illalla klo 19.30 ja tuntia aikaisemmin tapasin muut suomalaiset Retun, Kimmon ja Petrin satama-alueen soittajapatsailla. Kilpailupaikalle tuli sitten vielä Olli, joka valitettavasti oli myöhästynyt ilmoittautumisesta eikä päässyt kilpailemaan. Kilpanumerot löytyivät helposti ja ei kun parin kilometrin alkulämmittelylle.

Startin lähestyessä tunnelma ja meteli kovenivat eteläeurooppalaiseksi. Katsojia oli katujen varsilla runsaasti kannustamassa juoksijoita. Alussa oli aikamoista ruuhkaa ja vasta muutaman sadan metrin jälkeen pääsi normaaliin rytmiin. Huomasin Kimmon selän ja yritin pysyä kannassa. Ensimmäisen kiekan puoleen väliin se onnistuikin, mutta homma kostautui sitten toisella varvilla, joka sujui huomattavasti hitaammin. Kovasti sai tehdä töitä, ettei juoksurytmi täysin urvahtaisi, mutta loppuun sain jostakin vielä jonkinmoisen spurtinkin aikaiseksi. Lopputulos oli odotuksia parempi, M55- sarjan kolmas tila bruttoajalla 28.16. Kilometriaikakin putosi niukasti alle neljän minuutin, pitkästä, pitkästä aikaa.

Palkintojenjaossa tuli tällainen pytty käteen.

Kimmo voitti hienosti koko kisan ja Retu oli kahdeksas. Suomalaisseura Caffitorreviejan panos oli hyvä. Kimmo taisi tietää kuntonsa hyväksi, kun katsoo ennen kisaa otettua kuvaa. 

Tästä se homma jatkuu. Tälle vuodelle tullee vielä kaksi kisaa, ennen kuin vuosi on paketissa.

Tulokset tästä.

Espanjan Torreviejaan

Runsas viikko sitten maanantaina lensin Alicanteen ja sieltä bussilla alas Torreviejaan. Edessä on kaksi kuukautta juoksutreeniä ja osallistumista muutamiin juoksukisoihin Torreviejan suomalaisen urheiluseuran Caffitorreviejan mukana. Jo tulon jälkeisenä päivänä tein ensimmäisen harjoituksen, josta on muodostunut kahdeksan kilometrin peruslenkki. Sitä olen sitten juossut yhden, kahden tai kolmen kierroksen annoksena. Kierros lähtee asunnoltani Rambla Juan Mateo Garcialta ja kulkee paria isompaa avenueta alas rantaan ja palaa ylös lähtöpaikkaan. Myöhemmin on tarkoitus etsiä myös muita vaihtoehtoisia reittejä.

Sää on täällä juoksuun sopiva. Aamuisin ja iltaisin on jopa viileää, varsinkin jos sattuu tuulemaan. Niinpä olen ajoittanut juoksut aamupäivälle, jolloin aurinko on noussut lämmittämään ja illalle kello 16 jälkeen. Ensimmäiselle viikolle kertyi kilometrejä jo selvästi enemmän kuin Suomessa, hieman yli 100 kilometriä. Toivottavasti harjoitus jatkuu suotuisissa merkeissä, jolloin kunnonkin pitäisi kohota. Aika näyttää.