Oma juoksuvuosi 2019

Singaporessa tukijoukon kanssa

Juoksuvuosi 2019 on nyt takana päin ja on aika tehdä siitä inventaariota. Yleiskommenttina voi sanoa heti alkuun, että vuosi oli niin kunnoltaan kuin saavutuksiltaan heikko. Juoksukilometrejä syntyi hyvän alkuvuoden ansiosta 2705 kilometriä ja juoksukisoja 23. Näistä kisojen määrä on ilahduttava, sillä se on paras moneen vuoteen. Kisoja tuli viidessä eri maassa: Suomi, Thaimaa, Portugali, Singapore ja Indonesia. Suomessakin sain uuden juoksupitäjän, kun kilpailin heinäkuussa Ruovedellä.

Vuosi 2019 avautui tammikuussa mielenkiintoisella Run For Light- kisalla Singaporessa. Matkustin paikalle pienen tukijoukon kanssa. Juoksu tapahtui Punggol Waterway Parkissa. 10 kilometrin kisaa kierreltiin vesireittien ympäröivässä puistossa. Viivyimme Singaporessa muutaman päivän ajan ja kaupunkivaltio vaikutti erittäin modernilta, kansainväliseltä ja hyvin pärjäävältä.

Indonesialaisia naisjuoksijoita

Toisen uuden Kaukoidän maan bongasin maaliskuun lopussa, kun osallistuin Prasmul Olympics Run It- kisaan Tangerangissa, Indonesiassa. Pienten ilmoittautumisongelmien jälkeen pääsin kuin pääsinkin kilpanumeron kanssa lähtöviivalle. Virallista aikaa en kuitenkaan netistä löytänyt 10 kilometrin kisaan, mutta sain oman sijoitushaarukkani 21-24 yleisessä sarjassa muiden kilpailijoiden aikoja vertaamalla.

Juoksuun osallistui harvinaisen paljon naisia, mikä oli aika erikoista muslimimaassa. Yllä olevassa kuvassa on osa kilpailuun osallistuneista naisista. Viivyin Tangerangissa muutaman päivän, jotka käytin tutustumisessa paikkakuntaan. Indonesian infrastruktuuri on huomattavasti esimerkiksi Singaporea heikompi ja maan köyhyys paistaa myös läpi. Asia oli tietysti etukäteen tiedossa, mutta on hyvä käydä itse paikan päällä toteamassa tilanteen.

Corrida Auchanin maalissa

Talvella ja kesällä juoksin monia mielenkiintoisia juoksuja sekä Thaimaassa (Bangkok, Pattaya) että Suomessa (mm. Lannevesi, Nivala, Ruovesi, Heinola). Elokuun lopulla muutin sitten nykyiseen asuinmaahani Portugaliin, jossa juoksin loppuvuoden aikana viisi eri kisaa. Ehkä mielenkiintoisin ja jännittävin oli ensimmäinen kilpailuni Corrida Auchan Estorilin moottoriradalla. Radalla kisattiin aikoinaan F1-formulakisoja vuosina 1984-1996. Kilpailureitti kiertelikin autorataa ja sen ympäristöä.

Estorilin kisa jäi sitten parhaaksi juoksuksi Portugalissa, jonka jälkeen kilpailut huononivat kisa kisalta. Marraskuun puolivälin tietämillä jouduin sitten tekemään kovan päätöksen ja heittäytymään yleisen väsymystilan vuoksi juoksutauolle, jota on kestänyt vuoden loppuun saakka. Tauon on määrä lakata huomenna vuoden 2020 ensimmäisenä päivänä. Aluksi varovaisesti mutta vähitellen olisi aikomus palata säännölliseen juoksurytmiin.

Kulunut juoksuvuoteni 2019 oli vaihteleva ja mielenkiintoinen, mutta tuloksiltaan laiha. Ensi vuonna pääsen osallistumaan M65- sarjaan, joten siltä osin voisi olla parempiakin tuloksia tiedossa, mutta loppuvuoden ongelmat ovat päällimmäisenä mielessä. Ja lopulta tuloksillakaan ei ole kovin paljon merkitystä, jos vain pääsee terveenä treenaamaan ja kisaamaan.      

Köyhä kestävyysjuoksuvuosi 2019

Topi Raitanen
Kuva: commons.wikimedia.org (Tuomas Vitikainen)

Mennyttä kestävyysjuoksuvuotta 2019 voi tarkastella lähinnä omien tilastojeni kautta. Dohassa käytiin myös yleisurheilun MM-kisat. Miesten puolella kuvan Topi Raitanen on lähes ainoa valopilkku ja ainoa kansainvälisen tason juoksijamme tällä hetkellä. Vaikka Dohassa ei vielä menestystä tullutkaan, niin Raitanen paransi esteiden ennätyksensä 8.21,47:ään ja nousi sillä Suomen kaikkien aikojen listalla viidenneksi. Myös Miika Tenhunen paransi aikaansa alle 9.00 juosseiden listalla aikaan 8.54,96.

Sitten se huonompi puoli, 5000 metrin ja maratonin listoille ei tullut parannuksia saati että joku uusi juoksija olisi yltänyt sille. Raitanen juoksee ensi vuonna todennäköisesti myös 5000 metriä, joten uutta miestä on tiedossa. 10000 metrin listalle tuli yksi uusi juoksija, kun Eero Saleva juoksi kesällä Lontoossa ajan 29.51,52. Alle 30 minuutin lista on helpoiten saavutettavissa, joten siihen nähden täytyy olla todella huolissaan Suomen tilanteesta. Sairastumisten takia oli enemmän tai vähemmän poissa esimerkiksi Arttu Vattulainen ja Jaakko Piesanen. Nyt he ovat jo palaamassa kehään. Maratonin puolella on miehissä vain yksi kovempi nimi, Aki Nummela, joka juoksi tänäkin vuonna mallikelpoisesti 2.18.33 loppuvuodesta Malagassa eli vain runsaan puolen minuutin päähän ennätyksestään.

Camilla Richardsson
Kuva: fi.wikipedia.org

Naisten puolella maratonia ja puolimaratonia hallitsi totuttuun tapaan Anne-Mari Hyryläinen, joka juoksi Dohassa parhaan arvokisasijoituksen ollen maratonilla 19. Raastavan kuumissa olosuhteissa myös Alisa Vainio taisteli hyvin sijalle 26. Epäviralliselle naismaratoonareiden alle 2.48 listalle ei tullut uutta juoksijaa, kun Johanna Bäcklund edustaa Ruotsia. Yksi nainen eli Katarina Skräddar paransi reilusti ennätystään juosten Malagassa joulukuussa ajan 2.41.31. Myös Annemari Kiekara tavoittelee edelleen arvokisapaikkoja ja hän juoksi samoille lukemille (2.41.21) Skräddarin kanssa joulukuussa Pisassa.

Ratapuolella parasta vauhtia piti kuvan Camilla Richardsson, joka teki ennätykset sekä esteissä (9.35,27) että 5000 metrillä (15.37,02). Doha meni vielä penkin alle, mutta ensi vuonna taas kärppänä uuteen yritykseen. Ratapuolella sairaslista on pitkä lähtien Johanna Peiposesta ja Sandra Erikssonista. Mutta kuten ennenkin, Suomella on paljon lupaavia nuoria naisia tulossa. Heistä nostaisin esiin nimet Nathalie Blomqvist ja Moona Korkealaakso.

Mutta kuten otsikossa mainitsin, niin kyllä kestävyysjuoksuvuosi 2019 oli aika köyhä, niin miehissä kuin naisissakin. Mutta sillä on myös hyvä puolensa, ei ole muuta kuin parannettavaa. Poistan taas punaiset nimet (uudet tai parantaneet) listoilta vuodenvaihteessa. Toivottavasti punaväriä saa käyttää ensi vuonna enemmän.

 
                                        Katarina Skräddar, Kuva: fi.wikipedia.org

Joulua Portimaossa

Portimaon rantabaareja

Joulu antaa muutaman päivän vapaata ja silloin on hyvä tutkiskella uusia paikkoja, varsinkin vieraassa maassa. Niinpä otin joulun aattopäivänä bussin Lissabonista ja ajelin Portimaohon, Algarveen. Olen käynyt Algarvessa vajaa 20 vuotta sitten Monte Gordossa, Espanjan rajan tuntumassa. Jo silloin huomasin että tämä Algarvehan on ihan hienoa seutua. Algarve ei tehnyt nytkään pettymystä, varsinkaan joulunalusviikon karmean kelin jälkeen Lissabonissa. Vettä satoi joka päivä ja lisäksi tuuli voimakkaasti. Nyt Algarve otti vastaan aurinkoisella säällä ja 22 asteen lämpötilalla.

Paikallinen joulukuusi

Lissabonin huonot säät ovat yksi tekijä, joka on saanut meikäläisen pitämään pitempää juoksutaukoa. Corrida das Castanhas- kisan jälkeen en ole juossut juuri laisinkaan eli puolitoista kuukautta on mennyt laiskotellessa ja akkuja ladaten. Sään lisäksi muina syinä juoksemattomuuteen on ollut väsymys ja hienoinen sairastelu. Vuodenvaihteen jälkeen olisi tarkoitus alkaa juoksennella jälleen, mutta varovasti aloittaen.

Saavuttuani Portimaon bussiasemalle, otin taksin jolla hurautin parhaille paikoille rannan tuntumaan. Ensimmäinen tehtävä oli löytää hotelli lähistöltä ja kyllä sellainen sitten löytyikin aivan rannan tuntumasta. Modernin Globo-hotellin päivähinta oli 42 euroa, mutta kun hintaan sisältyi runsas buffet-aamiainen, niin hyväksyin sen mukisematta. Halvempiakin hotelleja olisi varmaan löytynyt, mutta en ollut tutustunut hotellitarjontaan ennakolta, joten etsintä olisi vienyt aikaa muulta ohjelmalta.

Ranta-alueen karuselli

Portimao on noin 55000 asukkaan kaupunki Faron alueella. Faro ja Portimao ovat Algarven suurimmat kaupungit. Algarve on myöskin suomalaisten keskittymä Portugalissa samaan tapaan kuin Aurinkorannikko on Espanjassa. Portimaossa sijaitsee myös Algarven Suomi-seuran toimisto. Seurassa on jäseniä noin 800, joista suurin osa eläkeläisiä. Lisää tietoa Algarven Suomi-seurasta löytyy tästä. Varsinkin suurituloisten eläkeläisten joukossa Portugali on ollut suosittu kohde verottomuuden vuoksi. Tilanne kuitenkin muuttui vuoden 2019 alusta, kun maat joutuivat sopimuksettomaan tilaan ja Suomi alkoi verottaa Suomesta maksettavia yksityissektorin eläkkeitä.

Jouluolut

Hotelliin kotoutumisen jälkeen oli aika jalkautua joenrantabaareihin juomien ja ruokien pariin. Oli todella hieno tunne päästä aurinkoiselle ja lämpimälle terassille nauttimaan elämän vilskeestä kiireisten ja sateisten Lissabonin päivien jälkeen. Kuten arvelinkin, niin suomalaisiinkaan ei voinut olla törmäämättä. Tapasin ruokabaarissa Portimaossa lomailevan perheen Turusta. Heillä oli parin viikon loma joka ulottuisi uudenvuoden puolelle. Ajatuksena oli myös löytää jokin Suomi-baari jouluherkkujen toivossa, mutta se jäi aikomukseksi, kun rantapaikoissa oli ihan riittävästi säpinää. Seuraavalla kerralla Suomi-paikatkin tulevat varmasti tutuiksi.

Kaiken kaikkiaan lyhyehkö jouluvisiitti Portimaossa on todella antoisa ja antoi kyllä hienon kuvan Algarvesta. Se pani meikäläisenkin miettimään, että jos aion viettää Portugalissa pitempiä aikoja, niin Algarve voittaa kyllä kirkkaasti Lissabonin. Mutta silloin tulee kyllä vastaan kilpailutilanne Espanjan kanssa. Olen käynyt Espanjan Aurinkorannikolla ja Torreviejassa, jotka ovat molemmat hyviä paikkoja pitempään oleskeluun. Siihen kun lisää vielä Thaimaan tenhon, niin valinnasta tulee vaikea. No, vaihtoehtojen runsas määrä on vain hyvä asia. Parempi monta vaihtoehtoa kuin vain yksi.

Lopuksi myöhästyneet Joulutoivotukset blogin lukijoille!

                                   Algarve, kuva: ontheworldmap.com

EM-maastojuoksut 2019, Lissabon

EM-kisojen tuloportti

Maastojuoksun EM-kisat 2019 juostiin tänään Bela Vista Parkissa, lähellä Lissabonin keskustaa. Minuahan ei saanut mikään pysymään poissa karkeloista, kun paikkakunnalla asun. Lähdin aamulla kisapaikalle hyvissä ajoin ennen kello 10 alkavaa ensimmäistä starttia. Sää oli mitä ihanteellinen kestävyysjuoksuun, pilvipoutainen ilma ja lämpötila noin 17-18 astetta. Loppupuolella kisaa oli sateen uhkaa, mutta onneksi sekin väistyi ja kilpailut voitiin juosta kuivissa oloissa.

Kisojen lippurintama

Kilpailun reitti mutkitteli mäkisen puiston laitamia, joten korkeuseroakin löytyi. Yleisöllä oli vapaa pääsy kilpailureitille lähtö- ja maalialuetta lukuun ottamatta. Niinpä minäkin kiertelin juoksureittiä ja seurasin kisaa eri paikoista. Yleisöä tuli paikalle mukavasti, vaikka huomattavasti enemmänkin olisi sopinut jännittämään kilpailuja. Kisa-alueelta löytyi myyntipisteitä ja mikä erikoisinta, tarjoilulava, josta jaettiin katsojille ilmaisia hedelmiä, mehuja, kahvia, keksejä, kuivakakkua, snackeja, perunalastuja, karkkeja jne. Harvoin jos koskaan olen tavannut moista, juoksukisoissa kyllä jaellaan ilmaiseksi osallistujille, mutta että suurkisojen katsojille. Vieraat kyllä arvostivat tällaista anteliaisuutta.

Jacob Ingebrigtsen karkaa U20:n voittoon

Poikien U20:n kisa juostiin ensimmäisenä ja sillä oli vain yksi voittajasuosikki, Norjan Jacob Ingebrigtsen. Jacob osoitti kisassa olevan täysin ylivoimainen ja voitti neljännen perättäisen EM-maastomestaruuden juniorien sarjassa. Ensimmäinen voitto tuli jo vuonna 2016 Chiassa 16-vuotiaana. Suomalaiset juoksivat suhteellisen tasaisesti Mika Kotirannan ollessa parhaana 33:s, Leevi Keronen 64:s ja Oskari Kangasniemi 77:s. Vaikka sijat eivät ole kärkipäässä, niin esimerkiksi Kotiranta hävisi yhdelle maailman kovimmista juoksijoista vain runsaan minuutin. Siitä on hyvä jatkaa kärjen tavoittelua.

Tyttöjen vastaavassa sarjassa U20 myös suosikki Italian Nadia Battocletti voitti, Slovenian Klara Lukan oli toinen ja kotikatsomon riemuksi Portugalin Mariana Machado kolmas (olisikohan sukua Manuela Machadolle, josta kirjoitin Porugalin naiskestävyysjuoksun yhteydessä). Suomesta kisaan osallistui peräti neljä tyttöä, joista Nathalie Blomqvist oli parhaana 25:s, Pinja Kotinurmi 47:s, Janette Vänttinen 57:s ja Heljä-Viivi Unkila 82:n. Ja jälleen kerran, vaikka sijoitukset ovat kaukana kärjestä, niin ajallinen ero kärkeen ei ole esimerkiksi Blomqvistilla kuin noin minuutti. Nathalie Blomqvist lähti kisaan terävästi ja oli alkumatkasta sijoilla 5-7, mutta putosi sitten tasaisesti. Rohkea juoksu osoittaa halua kärkitaisteluihin ja kyllä se vielä tulee.

Nathalie Blomqvist kuvassa toisena

Miesten ja naisten U23-sarjat jäivät meikäläiseltä vähäisemmälle huomiolle siitäkin syystä että suomalaisia U23-naisia ei ollut ainuttakaan mukana. Miesten puolella Suomen värejä puolusti Antti Ihamäki. Sarjan voitto meni taas ennakkosuosikille Ranskan Jimmy Gressierille ja Ihamäki oli kilpailun 62:n. Naisten U23-sarjan voitti ylivoimaisesti Pohjoismaiden riemuksi Tanskan ennakkosuosikki Anna Emilie Möller. Ennen miesten ja naisten kisoja juostiin sekaviesti, jonka voitti Iso-Britannia.

Miesten päämatkalla tuli sitten todellinen yllätyspommi, kun Ruotsin Robel Fsiha tuli ja nujersi kaikki muut, joukossa esimerkiksi vasta 12:sta tullut Norjan Filip Ingebrigtsen. Filip jäi jo alussa suosiolla kärkijoukosta eikä päässyt nousemaan loppumatkasta. Robel Fsiha muutti Eritreasta Ruotsiin vuonna 2013 ja on saanut nyt Ruotsin kansalaisuuden. Hänen rataennätykset eivät ole juuri ihmeellisiä, mutta puolimaraton on mennyt aikaan 1.01.18 tänä vuonna Bahrainissa.

Naisten kärkikaksikko: Grovdahl (2.) ja Can (1.)

Naisten puolella kisa meni heti alussa kahden naisen väliseksi taisteluksi. Viereisessä kuvassa vielä Norjan Karoline Grovdahl johtaa ja kisan lopullinen voittaja Turkin Yasemin Can on toisena. Can oli lopussa ylivoimainen ja hän on voittanut myös radalla lukuisia Euroopan mestaruuksia. Grovdahlin jälkeen Ruotsin Samrawit Mengsteab tuli pronssille.

Pohjoismaat pärjäsivät kisoissa mainiosti. Mestaruuksia tuli kolme: Ruotsin Robel Fsiha miesten matkalla, Tanskan Anne Emilie Möller naisten U23:ssa ja Norjan Jacob Ingebrigtsen sarjassa U20. Lisäksi naisten sarjassa Norjan Karoline Grovdahl nappasi hopean ja Ruotsin Samrawit Mengsteab pronssin. Vaikka Suomi ei pärjännyt mitaleille asti, niin muiden Pohjoismaiden menestys antaa uskoa myös suomalaisille kestävyysjuoksijoille. Jos Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa, niin miksei myös Suomessa voi juosta jos ei nyt maailman niin Euroopan huipulle.

Kisojen viralliset tulokset löytyvät tästä.

                                                Antti Ihamäki matkalla U23-sarjassa