INEOS 1.59 Challenge reitti Wienissä
Kuva: runnersworld.com
Kirjoitin Eliud Kipchogen uudesta yrityksestä alittaa 2 tunnin raja maratonilla 9.5.2019 päivätyssä jutussa. Tuo projekti tunnetaan nimellä INEOS 1.59 Challenge ja sen pääpromoottorina toimii petrokemian firma INEOS ja sen perustaja ja pääomistaja Sir Jim Ratcliffe. Ratcliffe on itse innokas urheilumies ja hän on juossut yli 30 maratonia.
INEOS 1.59 Challenge- projektin julkistustilaisuudessa toukokuun alussa ennätysyrityksen paikaksi kaavailtiin jotain puistoa tai katurataa Englannissa ja ajankohdaksi lokakuuta. Uusien tietojen mukaan ajankohta on edelleen lokakuu ja tarkemmin aikaikkuna 12-20.10, mutta juoksupaikka on vaihtunut Wieniksi, Itävallassa. Tarkempi paikka on Prater Hauptallee- puisto päätepisteinään Lusthausin ja Pratersternin liikenneympyrät. Yhden kierroksen pituus on 9,6 kilometriä (4,3 kilometriä suunta), joten se juostaan noin 4,4 kertaa. Alustava päivämäärä tapahtumalle on 12.10.2019, mutta sille on varattu kahdeksan päivän liukuma sääolojen optimoimiseksi.
Eliud Kipchoge
Kuva: Nike
Wienin Prater Hauptallee on valikoitunut tapahtuman pitopaikaksi monesta syystä. Athleticsillustrated.com- sivusto listaa seuraavat kriteerit:
- nopea ja tasainen reitti
- liikenteestä vapaa ja valaistu reitti
- suora puistokatu liikenneympyrät päissä
- vakaat ja optimaaliset sääolosuhteet
- raitis ja puhdas ilma - Wienin "keuhkot"
- mahdollisuus lukuisille katsojille reitin varrella
- pieni aikaero Kipchogen käyttämään harjoitusleiriin Keniassa
- innostunut pormestari ja Wienin maratonin tiimi
Eli aktiiviset ihmiset vievät potin. Uskon, että Wienin pormestari yhdessä Wienin maratonin järjestäjätiimin kanssa ovat oma-aloitteisesti tarjonneet hienoa juoksupaikkaa ja osaamistaan INEOS 1.59 Challenge- projektin käyttöön, vaikka tällaista suoraa tietoa ei aiheeseen liittyvissä artikkeleissa olekaan, vihjauksia kyllä.
Kaksi vuotta sitten Eliud Kipchoge juoksi maratonin epävirallisesti aikaan 2.00.25 Breaking2- juoksussa Monzassa eli kahden tunnin alitus ylittyi hieman. Nyt Kipchoge uskoo alittavansa 2 tunnin haamurajan ja tekevänsä epävirallisen ME:n. Kuten Monzassa, niin myös Wienissä käytetään sellaisia erityisjärjestelyjä (esim. vaihtuvat jänikset, liikkuva tankkaus), että mahdollista kahden tunnin alitusta IAAF ei voi hyväksyä viralliseksi ennätykseksi.
Lopuksi tuore video Eliud Kipchogesta ja hänen ennätysyrityksestään Wienissä. Se on tässä. Valitettavasti mainoksia pomppii esiin tiuhaan, mutta niitä voi yrittää ohitella.
▼
Juoksut
▼
lauantai 29. kesäkuuta 2019
lauantai 22. kesäkuuta 2019
Kiimasen Savulenkki, Lannevesi
Kiimasen peltoparkki
Eilen juhannusaattona 21.06.2019 juostiin perinteinen Kiimasen Savulenkki Lannevedellä, Saarijärvellä. Tämä oli 37. kerta, kun tätä suosittua suvijuoksua kisattiin kauniissa maalaismaisemassa. Olen juossut kisan kaksi kertaa aiemmin, vuosina 1997 ja 2006. Vuoden 1997 kisasta muistan elävästi Tarmo Mannin, joka julisti omalla persoonallisella tavallaan juhannusrauhattomuuden. Hän poistui paikalta ambulanssilla ja kuoli sitten kaksi vuotta myöhemmin Helsingissä. Nykyään Lanneveden suuri poika on saanut kotikonnuilleen ja juoksupaikan yhteyteen kymmenen tonnia painavan graniittipatsaan. Alemmassa kuvassa seison tuon patsaan edessä. Lisää tietoa Tarmo Mannista tässä wikipedian artikkelissa.
Toinen tunnettu lanneveteläinen on Kirsti Paakkanen, joka täytti helmikuussa 90 vuotta. Paakkanen osti aikoinaan vuonna 1991 konkurssikypsän Marimekon halvalla, mutta kaikkine velkoineen. Hän onnistui nostaa Armi Ratian perustama kuuluisa tekstiili-, vaatetusalan - ja design-firma jälleen kukoistukseen ja menestykseen. Tästä urotyöstä hänet on palkittu monin kunnianosoituksin. Kirsti Paakkasesta enemmän tässä wikipedian artikkelissa.
Tarmo Mannin patsaan edustalla
Sää suosi tämänvuotista Kiimasen Savulenkkiä, vaikka ukkosen uhka nosti olosuhteet hellelukemille ja siten monille liiankin lämpimiksi. Minulle tämä lämpö sopi paremmin kuin hyvin Thaimaan 35-40 asteen lämpötilojen jälkeen. Paikalle oli kerääntynyt varmasti toistatuhatta juoksijaa, joten parin vuoden takainen osanottajaennätys runsaat 1300 juoksijaa saattoi olla vaarassa. Paikalla oli myös juhannusohjelmaa, kuten musiikkia ja tarjoilua, joten yhdessä huoltojoukkojen ja juhannusjuhlijoiden kanssa väkimäärä lähenteli varmaankin paria tuhatta.
Kiimasen Savulenkin päämatka oli kymmenen kilometriä, jonka lisäksi oli erillinen 3,7 kilometrin nortti- ja patikkasarja. Juoksin tuttuun tapaan 10 kilometrin reitin, joka oli mäkistä hiekkatietä. Mäet olivat onneksi loivahkoja, joten ne olivat hyvin juostavia. Jättäydyin startissa keskijoukkoon, joten minulta meni toistakymmentä sekuntia, ennen kuin pystyin ohittamaan starttiviivan. Myös juoksun alku oli hidasta hölköttelyä runsaan juoksijamäärän ja pujottelun takia. Ne lisäsivät loppuaikaa yhteensä noin puolisen minuuttia. Tulokseksi tuli 51.27 ja 54. sija sarjassa M50, joten Ylivieskan viikontakainen aika parani hieman, vaikkei suoraa vertailua voikaan tehdä.
Yleisen sarjan voitto meni miehissä Ari-Pekka Lassilalle ajalla 33.03 ja naisissa Anne Kyllöselle ajalla 39.19. Juoksuun starttasi myös kaksi SM-tason juoksijaa eli Miika Takala ja Henri Manninen, mutta he joutuivat keskeyttämään.
Juoksun viralliset tulokset ovat tässä.
Eilen juhannusaattona 21.06.2019 juostiin perinteinen Kiimasen Savulenkki Lannevedellä, Saarijärvellä. Tämä oli 37. kerta, kun tätä suosittua suvijuoksua kisattiin kauniissa maalaismaisemassa. Olen juossut kisan kaksi kertaa aiemmin, vuosina 1997 ja 2006. Vuoden 1997 kisasta muistan elävästi Tarmo Mannin, joka julisti omalla persoonallisella tavallaan juhannusrauhattomuuden. Hän poistui paikalta ambulanssilla ja kuoli sitten kaksi vuotta myöhemmin Helsingissä. Nykyään Lanneveden suuri poika on saanut kotikonnuilleen ja juoksupaikan yhteyteen kymmenen tonnia painavan graniittipatsaan. Alemmassa kuvassa seison tuon patsaan edessä. Lisää tietoa Tarmo Mannista tässä wikipedian artikkelissa.
Toinen tunnettu lanneveteläinen on Kirsti Paakkanen, joka täytti helmikuussa 90 vuotta. Paakkanen osti aikoinaan vuonna 1991 konkurssikypsän Marimekon halvalla, mutta kaikkine velkoineen. Hän onnistui nostaa Armi Ratian perustama kuuluisa tekstiili-, vaatetusalan - ja design-firma jälleen kukoistukseen ja menestykseen. Tästä urotyöstä hänet on palkittu monin kunnianosoituksin. Kirsti Paakkasesta enemmän tässä wikipedian artikkelissa.
Tarmo Mannin patsaan edustalla
Sää suosi tämänvuotista Kiimasen Savulenkkiä, vaikka ukkosen uhka nosti olosuhteet hellelukemille ja siten monille liiankin lämpimiksi. Minulle tämä lämpö sopi paremmin kuin hyvin Thaimaan 35-40 asteen lämpötilojen jälkeen. Paikalle oli kerääntynyt varmasti toistatuhatta juoksijaa, joten parin vuoden takainen osanottajaennätys runsaat 1300 juoksijaa saattoi olla vaarassa. Paikalla oli myös juhannusohjelmaa, kuten musiikkia ja tarjoilua, joten yhdessä huoltojoukkojen ja juhannusjuhlijoiden kanssa väkimäärä lähenteli varmaankin paria tuhatta.
Kiimasen Savulenkin päämatka oli kymmenen kilometriä, jonka lisäksi oli erillinen 3,7 kilometrin nortti- ja patikkasarja. Juoksin tuttuun tapaan 10 kilometrin reitin, joka oli mäkistä hiekkatietä. Mäet olivat onneksi loivahkoja, joten ne olivat hyvin juostavia. Jättäydyin startissa keskijoukkoon, joten minulta meni toistakymmentä sekuntia, ennen kuin pystyin ohittamaan starttiviivan. Myös juoksun alku oli hidasta hölköttelyä runsaan juoksijamäärän ja pujottelun takia. Ne lisäsivät loppuaikaa yhteensä noin puolisen minuuttia. Tulokseksi tuli 51.27 ja 54. sija sarjassa M50, joten Ylivieskan viikontakainen aika parani hieman, vaikkei suoraa vertailua voikaan tehdä.
Yleisen sarjan voitto meni miehissä Ari-Pekka Lassilalle ajalla 33.03 ja naisissa Anne Kyllöselle ajalla 39.19. Juoksuun starttasi myös kaksi SM-tason juoksijaa eli Miika Takala ja Henri Manninen, mutta he joutuivat keskeyttämään.
Juoksun viralliset tulokset ovat tässä.
sunnuntai 16. kesäkuuta 2019
VieskaMaraton, Ylivieska
Ylivieskan urheilukeskus
Eilen lauantaina 15.6.2019 juostiin urheiluseura Ylivieskan Kuulan järjestämä VieskaMaraton Ylivieskassa. Kisapaikkana toimi kuvan urheilukeskus ja sen yhteydessä oleva urheilukenttä. Kilpailijoilla oli runsaasti eri juoksumatkoja valittavana: maraton, puolimaraton, kymppi, maastokymppi ja maastovitonen. Matkaan startattiin vähän eri paikoista urheilukentältä ja sen liepeiltä riippuen matkasta. Maantiejuoksut lähtivät liikkeelle klo 12 ja maastojuoksut 10 minuuttia myöhemmin.
Olen juossut vastaavan kisan kolmetoista vuotta sitten, jolloin se oli syyskuussa ja nimellä Ylivieskan kärkimaraton. Silloin matkanani oli neljännesmaraton ja eilen tasan kymppi pitkin maanteitä ja katuja. Mietin myös maastokymppiä, mutta päätin osallistua tuttuun ja perinteiseen maantiekymppiin. Kisaan tuli juoksijoita mukavasti ympäri Suomea ja järjestelyt pelasivat pohjalaisella ripeydellä ja tarkkuudella.
Maantiejuoksun reitti
Kuva: vieskamaraton.fi
Maantiejuoksun reitti oli kympin mittainen ja puolimaratonin juoksijat kiersivät sen kahdesti ja maratonin puurtajat neljästi. Maantiekympillä oli osallistujia hieman kolmattakymmentä ja liityin konkarina nuorekkaaseen joukkoon. Kympillä veteraanisarjoja ei ollut, mutta puolimaratonilla ja maratonilla kyllä. Sää oli mitä parhain kympin juoksuun, hieman yli 20 astetta sekä auringonpaistetta ja hieman tuulta. Maratonin juoksijoille sää lämpeni iltapäivän kuluessa ja se saattoi olla jopa liiankin lämmin.
Lähdin varovasti liikkeelle, koska tuntumaa vauhdikkaampaan juoksuun ei ole vielä löytynyt näinä ensimmäisinä viikkoina Suomessa. Tavoitteeksi asetin noin viiden minuutin kilometrivauhdin eli 50 minuutin rajan. Vaikka juoksu lutviutuikin hieman paremmaksi loppumatkasta, niin tavoiteaika ylittyi reippaasti loppuajalla 51.43, jolla listauduin yleisessä sarjassa jälkipäähän sijalle 20. Kaikesta huolimatta juoksusta jäi mukava jälkituntuma, varsinkin saunan ja uinnin jälkeen. Ja positiivinen asia tietysti on se, että tästä voi pyrkiä parantamaan vauhtia tulevissa koitoksissa.
Kilpailun lopputulokset ovat tässä.
Eilen lauantaina 15.6.2019 juostiin urheiluseura Ylivieskan Kuulan järjestämä VieskaMaraton Ylivieskassa. Kisapaikkana toimi kuvan urheilukeskus ja sen yhteydessä oleva urheilukenttä. Kilpailijoilla oli runsaasti eri juoksumatkoja valittavana: maraton, puolimaraton, kymppi, maastokymppi ja maastovitonen. Matkaan startattiin vähän eri paikoista urheilukentältä ja sen liepeiltä riippuen matkasta. Maantiejuoksut lähtivät liikkeelle klo 12 ja maastojuoksut 10 minuuttia myöhemmin.
Olen juossut vastaavan kisan kolmetoista vuotta sitten, jolloin se oli syyskuussa ja nimellä Ylivieskan kärkimaraton. Silloin matkanani oli neljännesmaraton ja eilen tasan kymppi pitkin maanteitä ja katuja. Mietin myös maastokymppiä, mutta päätin osallistua tuttuun ja perinteiseen maantiekymppiin. Kisaan tuli juoksijoita mukavasti ympäri Suomea ja järjestelyt pelasivat pohjalaisella ripeydellä ja tarkkuudella.
Maantiejuoksun reitti
Kuva: vieskamaraton.fi
Maantiejuoksun reitti oli kympin mittainen ja puolimaratonin juoksijat kiersivät sen kahdesti ja maratonin puurtajat neljästi. Maantiekympillä oli osallistujia hieman kolmattakymmentä ja liityin konkarina nuorekkaaseen joukkoon. Kympillä veteraanisarjoja ei ollut, mutta puolimaratonilla ja maratonilla kyllä. Sää oli mitä parhain kympin juoksuun, hieman yli 20 astetta sekä auringonpaistetta ja hieman tuulta. Maratonin juoksijoille sää lämpeni iltapäivän kuluessa ja se saattoi olla jopa liiankin lämmin.
Lähdin varovasti liikkeelle, koska tuntumaa vauhdikkaampaan juoksuun ei ole vielä löytynyt näinä ensimmäisinä viikkoina Suomessa. Tavoitteeksi asetin noin viiden minuutin kilometrivauhdin eli 50 minuutin rajan. Vaikka juoksu lutviutuikin hieman paremmaksi loppumatkasta, niin tavoiteaika ylittyi reippaasti loppuajalla 51.43, jolla listauduin yleisessä sarjassa jälkipäähän sijalle 20. Kaikesta huolimatta juoksusta jäi mukava jälkituntuma, varsinkin saunan ja uinnin jälkeen. Ja positiivinen asia tietysti on se, että tästä voi pyrkiä parantamaan vauhtia tulevissa koitoksissa.
Kilpailun lopputulokset ovat tässä.
Miesten kympin parhaat, 1. Tuomas Ojala (vas.) ja 2. Teemu Manninen
perjantai 14. kesäkuuta 2019
Jon Sutherland uhkaa Ron Hillin ennätystä
Jon Sutherland
Kuva: Gary Valle
Olen kirjoittanut Ron Hillistä pariin otteeseen ja viimeksi jutussani 8.2.2017, kun Hill joutui keskeyttämään maailman pisimmän juoksuputken sydänongelmiin. Edelleen voimassa olevalle ME-putkelle tuli pituutta 52 vuotta ja 39 päivää. Juoksuputki edellyttää yhtäjaksoista jokapäiväistä juoksua minimipituuden verran, joka oli Hillillä mailin verran. Tuossa jutussa ennustin että tällaisia juoksuputkimiehiä, kuten Ron Hill ja Seppo Harjumaa Suomessa (SE-putken omistaja), ei enää tulisi. Nyt voin todeta, että olin väärässä, sillä USA:sta kantautuu uutisia, että Jon Sutherland on saavuttanut 50 vuoden juoksuputken 26.5.2019 ja uhkaa tosissaan Ron Hillin ME:tä.
Jon Sutherland, nyt 68-vuotias, aloitti säännöllisen juoksemisen 1.1.1969 2-3 mailin juoksuilla ja se muuttui jokapäiväiseksi 26.5.1969. Jon Sutherland oli aikoinaan kansallisen tason kestävyysjuoksija ennätyksin: 5000 m 13.51 ja 10000 m 28.51. Hän on juossut tähän mennessä yhteensä 198 000 mailia eli noin 318 600 kilometriä. Se tekee keskimäärin noin 18 kilometriä joka päivä. Juoksuputken aikana Sutherlandilla on ollut myös terveydellisiä vastoinkäymisiä murtuneine luineen, kuten kaksi murtunutta kylkiluuta kaatumisen seurauksena, mutta linkaten on juostu vähintään maili päivässä.
Jon Sutherlandin toinen intohimoinen harrastus on rock musiikki. Hän omistaa noin 10000 musiikkiäänitettä ja on osallistunut 1000:een rock konserttiin. Tästä syystä hänen sähköpostiosoitteensakin on jonrunrock. Hän kehaiseekin kirjoittamassaan jutussa podiumrunner.com sivulla, että kuka toinen voi sanoa tavanneensa John Lennonin, Bob Marleyn ja Jimi Hendrixin sekä juosseensa Steve Prefontainen, Ron Clarken, Peter Snellin, Jim Ryunin, Ron Hillin, Frank Shorterin, Bill Rodgersin ym. kanssa.
Juoksun rinnalla ja varsinkin oman kilpavuosiensa jälkeen Jon Sutherland on toiminut juoksuvalmentajana lukuisissa yhteisöissä, kuten lukioissa. Sutherland juoksee mielellään päivittäiset juoksunsa ryhmässä ja neuvoo muitakin juoksijoita löytämään seuran, ryhmän, ystävän tai partnerin, jonka kanssa jakaa harrastuksensa. Juoksu on avain sosiaalisiin kontakteihin ja Sutherland kehoittaa nauttimaan niistä.
Jos kaikki menee niin sanotusti putkeen, niin Jon Sutherland tulee rikkomaan Ron Hillin juoksuputki-ME:n 4.7.2021. Se on USA:n kansallispäivä ja mikä olisi parempi hetki tulla ME-mieheksi. Mutta Jon Sutherland ei pidä vielä ennätystä varmana, sillä hänellä on ollut viime aikoina vaikeaa, esim. vyöruusu viime syksynä. Seuraava terveyseste tulee kesällä, kun Sutherlandilta leikataan ahdas kaulavaltimo. Mutta Jon Sutherland aikoo yrittää. Ei hän muuten olisi näin pitkän putken päässä.
Pari vuotta sitten julkaistussa newsweek.comin artikkelissa Jon Sutherland vastaa kysymykseen, mikä voisi saada hänet lopettamaan juoksemisen. Vastaus oli: "Kuolema, luultavasti."
Lopuksi video Jon Sutherlandin juoksuhistoriasta. Se on tässä.
Kuva: Gary Valle
Olen kirjoittanut Ron Hillistä pariin otteeseen ja viimeksi jutussani 8.2.2017, kun Hill joutui keskeyttämään maailman pisimmän juoksuputken sydänongelmiin. Edelleen voimassa olevalle ME-putkelle tuli pituutta 52 vuotta ja 39 päivää. Juoksuputki edellyttää yhtäjaksoista jokapäiväistä juoksua minimipituuden verran, joka oli Hillillä mailin verran. Tuossa jutussa ennustin että tällaisia juoksuputkimiehiä, kuten Ron Hill ja Seppo Harjumaa Suomessa (SE-putken omistaja), ei enää tulisi. Nyt voin todeta, että olin väärässä, sillä USA:sta kantautuu uutisia, että Jon Sutherland on saavuttanut 50 vuoden juoksuputken 26.5.2019 ja uhkaa tosissaan Ron Hillin ME:tä.
Jon Sutherland, nyt 68-vuotias, aloitti säännöllisen juoksemisen 1.1.1969 2-3 mailin juoksuilla ja se muuttui jokapäiväiseksi 26.5.1969. Jon Sutherland oli aikoinaan kansallisen tason kestävyysjuoksija ennätyksin: 5000 m 13.51 ja 10000 m 28.51. Hän on juossut tähän mennessä yhteensä 198 000 mailia eli noin 318 600 kilometriä. Se tekee keskimäärin noin 18 kilometriä joka päivä. Juoksuputken aikana Sutherlandilla on ollut myös terveydellisiä vastoinkäymisiä murtuneine luineen, kuten kaksi murtunutta kylkiluuta kaatumisen seurauksena, mutta linkaten on juostu vähintään maili päivässä.
Jon Sutherlandin toinen intohimoinen harrastus on rock musiikki. Hän omistaa noin 10000 musiikkiäänitettä ja on osallistunut 1000:een rock konserttiin. Tästä syystä hänen sähköpostiosoitteensakin on jonrunrock. Hän kehaiseekin kirjoittamassaan jutussa podiumrunner.com sivulla, että kuka toinen voi sanoa tavanneensa John Lennonin, Bob Marleyn ja Jimi Hendrixin sekä juosseensa Steve Prefontainen, Ron Clarken, Peter Snellin, Jim Ryunin, Ron Hillin, Frank Shorterin, Bill Rodgersin ym. kanssa.
Juoksun rinnalla ja varsinkin oman kilpavuosiensa jälkeen Jon Sutherland on toiminut juoksuvalmentajana lukuisissa yhteisöissä, kuten lukioissa. Sutherland juoksee mielellään päivittäiset juoksunsa ryhmässä ja neuvoo muitakin juoksijoita löytämään seuran, ryhmän, ystävän tai partnerin, jonka kanssa jakaa harrastuksensa. Juoksu on avain sosiaalisiin kontakteihin ja Sutherland kehoittaa nauttimaan niistä.
Jos kaikki menee niin sanotusti putkeen, niin Jon Sutherland tulee rikkomaan Ron Hillin juoksuputki-ME:n 4.7.2021. Se on USA:n kansallispäivä ja mikä olisi parempi hetki tulla ME-mieheksi. Mutta Jon Sutherland ei pidä vielä ennätystä varmana, sillä hänellä on ollut viime aikoina vaikeaa, esim. vyöruusu viime syksynä. Seuraava terveyseste tulee kesällä, kun Sutherlandilta leikataan ahdas kaulavaltimo. Mutta Jon Sutherland aikoo yrittää. Ei hän muuten olisi näin pitkän putken päässä.
Pari vuotta sitten julkaistussa newsweek.comin artikkelissa Jon Sutherland vastaa kysymykseen, mikä voisi saada hänet lopettamaan juoksemisen. Vastaus oli: "Kuolema, luultavasti."
Lopuksi video Jon Sutherlandin juoksuhistoriasta. Se on tässä.
sunnuntai 9. kesäkuuta 2019
Veteraanikestävyysjuoksun viimeaikaisia SE:iä
Jukka Kauppila
Kuva: Kaleva (Sakari Kekki)
Keskityn tässä jutussa kolmeen veteraanijuoksijaan, jotka ovat tehneet viime aikoina enimmät kestävyysjuoksuennätykset ja joista olen kirjoitellut aiemminkin. Nämä veteraanijuoksijat ovat: Jukka Kauppila, Kauko Kuningas ja Laura Manninen. Jukka Kauppilasta minulla oli erillinen juttu 5.10.2017 otsikolla "Jukka Kauppila murskaa ennätyksiä", kun hän täytti 60 vuotta ja pani ennätysrumban päälle ja Laura Mannisesta 8.11.2016 otsikolla "Laura Manninen tehtailee ennätyksiä", jolloin N40-sarjan ennätykset kestävyysjuoksussa kaatuivat yksi toisensa perään. Kauko Kuninkaaseen olen viitannut silloin tällöin muissa yhteyksissä.Kuva: Kaleva (Sakari Kekki)
Aloitetaan Jukka Kauppilasta. Tuossa vuoden 2017 jutussa Jukka Kauppila ei ollut vielä tehnyt M60-sarjan maratonin SE:tä, mutta ennakoin että näin tapahtuisi myöhemmin syksyllä 2017. Arvioni piti paikkansa ja Frankfurtissa syntyi 29.10.2017 uusi ennätys 2.46.11. Vuonna 2018 ei tietojeni mukaan SE:iä tullut (korjatkaa, jos väärässä), mutta tänä vuonna Kauppila on jatkanut M60-sarjan ennätysten murskaamista seuraavasti: SM-halleissa Jyväskylässä 22-23.2 1500 metriä 4.41,13, MM-halleissa Torunissa Puolassa 24-30.3 3000 metriä 9.47,93 (MM-hopea) ja puolimaratonilla (juostiin ulkona) 1.18,49 (MM-pronssi). Näiden lisäksi hän saavutti maailmanmestaruuden maastojuoksussa. Todella ansiokas MM-reissu Puolaan.
Kauko Kuningas
Kuva: Loviisan Sanomat
Kauko Kuningas (s.13.04.1948) pääsi viime vuonna 70-vuotiaiden sarjaan ja se tiesi ennätysten kaatumista siinä sarjassa. Vuonna 2018 syntyivät seuraavat ennätykset: 3000 metriä Lahti/Nastolassa 3.6.2018 11.32,84, 5000 metriä Helsingissä 18.08.2018 19.39,56, 10000 metriä Helsingissä 19.08.2018 41.19,24 ja puolimaraton Vantaalla 13.10.2018 1.31.45. Ennätystahti jatkui tänä vuonna Jyväskylän SM-hallikisoissa, kun 3000 metrin uusi halli-SE kirjattiin lukemiin 11.42,43. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kauko Kuningas on siinä mielessä hyvä esimerkki veteraaniurheilijasta, että hän ei ole ollut nuorempana maajoukkueurheilija, mutta on saavuttanut lukuisia SE:iä M60-sarjasta ylöspäin.
Laura Manninen
Kuva: IS (Henrik Isaksson)
Vuoden 2016 jutussani Laura Manninen tehtaili ennätyksiä sarjassa N40. Laura Manninen täytti 45 vuotta 18.4.2018 ja sitten alkoi tapahtua myös tässä sarjassa. Kauko Kuninkaan tavoin hän laittoi viime vuonna sarjansa ennätykset uuteen kuosiin lähes joka matkalla. Suomen ennätyksiä syntyi seuraavasti: 3000 metriä Vantaalla 11.07.2018 9.51,84, 5000 metriä Jämsässä 28.06.2018 16.42,05, 10000 metriä Keravalla 22.06.2018 34.44,74 ja 10 kilometrin maantiejuoksu Kempeleessä 04.08.2018 36.18. Tältä vuodelta Lauralla on tuore SE puolimaratonilta Helsingistä eilen 08.06.2019, kun Helsinki Half Marathonin voitto tuli kovassa helteessä ajalla 1.19.15. Sillä ajalla Marita Yli-Ilkan vanha N45:n SE 1.21.16 kaatui peräti kahdella minuutilla. N45-sarjan maratonin SE on Irmeli Ruposella vuodelta 1984 ajalla 2.47.44. Siinäpä sopivaa haastetta Laura Manniselle.
Muista viime aikojen kestävyysjuoksun veteraaniennätyksistä voi poimia Anne-Mari Hyryläisen puolimaratonin SE 1.11.04 Berliinissä 08.04.2018 sarjassa N35. Runsas neljä kuukautta myöhemmin juostuna se olisi ollut myös N40-sarjan ennätys. Hyryläinen otti N40-sarjan puolimaratonin ennätyksen haltuun sitten helmikuussa tänä vuonna, kun hän juoksi Ra's Al Khaimassa ajan 1.13.40. Näin hän rikkoi Laura Mannisen entisen ennätyksen 1.14.16. Ennätysputki jatkui Hampurin maratonilla 28.04.2019, kun Hyryläinen alitti Dohan MM-rajan ja rikkoi Sinikka Kiipan vuonna 1983 juokseman N40-sarjan ennätyksen 2.40.52 uusiin lukemiin 2.35.05. Näin ne veteraaniennätykset kaatuvat arvokisajuoksijaltakin.
Myös Urpo Naumanen juoksi maratonin uusiksi SE:ksi 3.13.45 M70-sarjassa 16.09.2018 Berliinissä. Vesa Korpimäen ylläpitämän veteraanitilaston mukaan Matti Köykkä on kyllä juossut tätä paremman ajan M70-sarjan maratonilla ajalla 3.13.27 vuonna 1991, mutta jostain syystä tätä aikaa ei ole hyväksytty SE:ksi. Tältä vuodelta voi nostaa esiin eräs yksittäinen SE, nimittäin Kaarlo Maaningan Torunin MM-hallikisoissa juoksema halli-SE M65-sarjan 1500 metriltä ajalla 5.00,23. Se lienee Maaningan ensimmäinen veteraanien SE.
Näitä veteraanien SE:iä tulee varmaan kestävyysmatkoilta tämänkin jälkeen runsain mitoin, onneksi. Pyrin raportoimaan niistä aina silloin tällöin.