Juoksut

lauantai 25. elokuuta 2018

Sukevan hölkkä 2018

Sukevan hölkän reitti (7km ja 21,1km)
Kuva: sukevankisa.sporttisaitti.com

Tänään oli vuorossa tuttu juoksukisa eli Sukevan hölkkä, jonka olen juossut aiemmin vuosina 2013 ja 2015. Vuonna 2013 juoksin puolimaratonin ja kahta vuotta myöhemmin 7 kilometrin juoksun, joka oli matkanani myös tänään. Parempikuntoiset juoksivat tänäänkin puolimaratonin.

Sarjoja oli sekä lapsille että miehille ja naisille. Juoksijoita oli aiempaa vähemmän, liekö syynä samanaikaisia kisoja muualla. 7 kilometrin kisareitti lähti kyläkeskuksesta ja eteni Sukevanjärven rantaan ja kääntöpaikalle, josta palattiin samaa reittiä takaisin lähtöpaikalle. Puolimaratonin kilpailijat juoksivat reitin kolmeen kertaan.


Asko Kumpulainen, puolimaratonin nopein

Oma juoksuni oli todella tukkoista. Ajakseni ilmoitettiin maaliin tullessani epävirallisesti 35.36 (virallinen aika 35.37,54 ja 9. sija), joka on viitisen minuuttia hitaampi aika kuin kolme vuotta sitten. Aikaan ei ole mitään selityksiä, kunto on juuri se, mitä kello näyttää eli huono. No, siitä on hyvä parantaa, sanoi optimisti.

Viereisessä kuvassa on puolimaratonin nopein, Asko Kumpulainen Kiuruveden Urheilijoista. Kiuruvedeltä ja kyseisestä seurasta oli muutenkin runsas joukko juoksijoita paikalla, mikä osoittaa innokasta juoksuharrastusta sillä suunnalla. Asko pääsee jo M50-sarjaan, joten voittoaika 1.23 ja risat on todella hyvä.

Ehdin osallistua vain 7 kilometrin palkintojenjakoon, jossa naisten kolme parasta tuli kokonaan Kiuruveden Urheilijoista. Tuossa alla on kuva voittajakolmikosta. Voittaja oli Tarja Viertorinne (kesk.), toinen Heidi Pennanen (vas.) ja kolmas Pirkko Jaakola-Juntunen (oik.). Viralliset tulokset ovat tässä.

Sitten ei muuta kuin harjoittelemaan, jos aikoo saada vielä lisää vauhtia juoksuun.


Naisten 7 kilometrin kolme parasta, kaikki Kiuruvedeltä 

perjantai 24. elokuuta 2018

Päivä Iisalmessa

Juhani Ahon työpöytä

Tänään satunnainen reissaaja on saapunut Iisalmeen ja luonnollisesti olen tutustunut kaupunkiin ja sen kuuluisimpiin nähtävyyksiin, vaikka ne osin tuttuja ovatkin. Iisalmi on elinvoimainen kaupunki ja sen menestyviä ja kansainvälisiä yrityksiä on esitelty usein valtakunnan lehdissä. Tällaisia yrityksiä ovat esimerkiksi Olvi, Ponsse (Vieremä) ja Genelec. Olvi taitaa olla suurin suomalaisomisteinen panimo, Ponsse on tunnettu tehokkaista metsäkoneistaan ja Genelec kauittimistaan. Muitakin menestyviä firmoja on, joten ne työllistävät hyvin paikallisia asukkaita.

Juhani Ahon juhlapuku

Keskityin lähinnä kulttuuripuoleen ja silloin ei voi ohittaa Juhani Ahon museota Mansikkaniemessä. Se viettää tänä vuonna 60-vuotispäiviään ja olen vieraillut siellä ennenkin 1990-luvulla. Juhani Aho, alkuaan Johannes Brofeldt, syntyi 11. syyskuuta 1861 Lapinlahdella, mutta muutti jo vuonna 1865 vanhempiensa mukana Iisalmen pikkupappilaan Mansikkaniemeen, jossa isä Henrik Brofeldt toimi pappina. Juhani Aho asui pappilassa vuodet 1865-1876, jolloin siirtyi opiskelemaan Kuopioon ja ylioppilaaksi tulon jälkeen muutti Helsinkiin. Tämä sama pappila toimii nyt Juhani Ahon museona.

Papin pojaksi, tai ehkä juuri siitä syystä, Aho oli vikkelä mies Helsingissä ja tarkemmin Tuusulan kulttuuriyhteisössä. Hänen värikästä avioliittoaan taiteilija Venny Soldanin kanssa on puitu niin TV-ohjelmissa kuin elokuvissa. Viriili Aho teki lapsia niin vaimolle kuin myös vaimonsa siskolle Tilly Soldanille. Hänellä oli likeiset suhteet myös Elisabeth Järnefeltiin ja Minna Canthiin. Tälläinen boheemi elämä kiinnostaa TV-ohjelmien ja elokuvien lisäksi myös kirjailijoita, esimerkiksi Tarja Lappalainen ja Panu Rajala ovat kirjoittaneet hänestä elämäkerran.

Juhani Ahon muistomerkki Iisalmen kirkkomaalla

Lisää Juhani Ahosta, hänen elämästään ja kirjoista voi lukea wikipedian artikkelista, joka on tässä.

Historiallisesti ehkä merkittävin tapahtuma Iisalmessa näyteltiin Suomen sodan aikaan 27.10.1808, jolloin käytiin Koljonvirran taistelu. Taistelussa Johan August Sandelsin johtamat perääntyvät ruotsalaisjoukot estivät venäläisten pääsyn salmen yli. Sandels on päässyt ansioistaan Olvin olutpulloon ja -tölkkiin. Kahakka on tullut tutuksi suomalaisille Vänrikki Stoolin tarinoista, joissa Sven Dufva- niminen sotilas jääräpäisesti puolusti siltaa kuolemaansa asti. Hieman yksinkertaiseksi, mutta urhoolliseksi kuvattu Dufva pääsi luonnollisesti myös elokuvan hahmoksi. Ei ole mikään yllätys, että elokuvan "Sven Tuuva" ohjasi iisalmelaissyntyinen Edwin Laine vuonna 1958.

On esitetty arveluja, että Sven Dufva olisi todellinen henkilö ja sellaiseksi on nimetty Lohjalla syntynyt Johan Zacharias Bång (1782-1845). Bång siirtyi sittemmin Pohjois-Ruotsiin Lyckseleen, jossa hän avioitui ja toimi suutarina. Myöhemmin tämä väittämä on kyseenalaistettu tutkijoiden toimesta, mutta kuka tietää...Jos väite pitää paikkansa, niin tarinanmukainen kuolema ei olisikaan oikea, vaan kyse olisi dramatisoinnista.

Koljonvirran taisteluiden paikalla on tänä päivänä suosittu camping-alue.

Kyllä täältä Iisalmesta olisi muutakin kerrottavaa, mutta ei liian suuria annoksia kerralla.


Albert Edelfeltin piirros Sven Dufvasta, Kuva: fi.wikipedia.org 

lauantai 18. elokuuta 2018

EM-kisojen jälkipuintia

Topi Raitanen
Kuva: fi.wikipedia.org

EM-kisojen jälkipuinti Suomen kestävyysjuoksun osalta on hieman viivästynyt mustikkareissujen ja internet-ongelmien vuoksi. Mutta kerrataan asia vielä jälkikäteen, kun suomalaiset onnistuivat kestävyysmatkoilla hyvin tasoonsa ja ennätyksiin nähden. EM-kisojen juoksukuninkaaksi tuli Norjan vasta 17-vuotias Jakob Ingebrigtsen voittamalla sekä 1500 metrin että 5000 metrin juoksun.

Kuvan Topi Raitanen onnistui myös mallikkaasti. Alkuerässä tuli 3000 metrin esteiden erävoitolla miehen ennätys 8.28,48, jolla 8.30 alittui ensimmäistä kertaa ja sillä noustiin alle 8.30- listallani sijalle 13. Loppukilpailussa vauhtia ei pidetty, mutta Raitanen juoksi hyvin pisteille kahdeksanneksi ajalla 8.40,11. Raitasen nykykunto on sellainen että ennätys voisi hyvin vielä parantua tänä kesänä, jos vain sopiva kova kansainvälinen kisa löytyy. Ja jokerina on aina Suomi-Ruotsi-maaottelu, vaikka siellä sijoitukset ratkaisevat aikaa enemmän.

Arttu Vattulainen
Kuva: fi.wikipedia.org

Toinen kestävyysmiehemme EM-kisojen juoksuissa oli Arttu Vattulainen, joka osallistui 10 000 metrin kisaan. Vattulainen ei tehnyt ennätystä, mutta kovassa kuumuudessa juostu aika 29.12,02 on olosuhteisiin nähden hyvä ja sillä irtosi 18. sija. Arttu Vattulaisen kesä on ollut mainio, sillä hän on juossut ennätyksensä niin 5000 metrillä (13.46,75) kuin 10 000 metrillä (28.48,43). Vielä on syksy aikaa parantaa ennätyksiä edelleen.

Kolmas kestävyysjuoksuedustajamme EM-Berliinissä oli Janica Rauma, joka osallistui 3000 metrin esteisiin. Sara Kuivisto ja Kristiina Mäki osallistuivat keskimatkoille ja Mäki vielä Tsekin paidassa. Valitettavasti kovat naiskestävyysjuoksijamme Anna-Mari Hyryläinen, Camilla Richardsson ja Sandra Eriksson joutuivat luopumaan kisoista sairauksista ja vammoista johtuen. Myöskään Johanna Peiponen ei saavuttanut vammojen jälkeen EM-kisakuntoa. Alisa Vainiokin jäi rannalle nousevasta kunnosta huolimatta, kun valitsijat eivät ilmoittaneet häntä jonotuslistalle, josta olisi selviytynyt kisoihin.

Janica Rauma
Kuva: lapinkansa.fi (Filip Singer)

Janica Rauma on käänteinen esimerkki Hyryläisestä, Richardssonista, Erikssonista ja Peiposesta, sillä pitkien vammakierteiden ja vaikeiden vuosien jälkeen hän on päässyt hyvään kuntoon ja täytti paikkansa Berliinissä erinomaisesti. 3000 metrin esteiden alkuerässä oma ennätys parani peräti kymmenisen sekuntia aikaan 9.41,70. Sillä ei vielä päästy loppukilpailuun, mutta kansainvälinen kärki lähenee.

Kokonaisuutena Suomen menestys Berliinin EM-kisoissa oli kaikkien aikojen huonoin, mutta ennätyksiin ja odotuksiin nähden kestävyysjuoksijamme onnistuivat kisoissa hyvin. Matka takaisin huipulle on kuitenkin pitkä, mutta oikeaan suuntaan mennään.

lauantai 4. elokuuta 2018

Kuukan hölkkä, Uurainen

Uuraisen urheilukenttä

Tänään olin ehtinyt reissullani Uuraisiin, Jyväskylän lähettyville. Kyse on tietenkin juoksukisasta, tällä kertaa Kuukan hölkästä. Tämänkin juoksun olen kisannut kerran aiemmin eli 12 vuotta sitten vuonna 2006. Matka oli silloin tismalleen sama kuin tänäänkin eli 6,7 kilometriä ja juoksin hölkkäsarjassa ajan 28.26, jolla tulin viidenneksi. Sitä on hyvä verrata tämänpäiväiseen juoksuun.

Kuukan hölkän tuloslista
Kuvaa klikaten suuremmaksi

Kisaan oli saapunut mukavasti juoksijoita, noin 60 henkeä aikuiset ja lapset mukaan lukien. Lapsilla matka oli 1,9 kilometriä ja aikuisilla tuo tuttu 6,7 kilometriä. Pahin helle oli hieman laskenut verrattuna edellisiin juoksuihin, mutta siitä huolimatta lämpömittari näytti noin 25 astetta. Se ei juurikaan vaikuttanut juoksuvauhtiin heikentävästi ainakaan meikäläisellä.

Miehissä ja naisissa ei ollut enää hölkkäsarjoja ja kilpasarjoja erikseen, kuten aiemmin, vaan molemmissa vain yksi yleinen sarja. Tulin miesten yleisessä sarjassa sijalle 24 ajalla 33.25. Siinä on reilu aikalisäys verrattuna edelliseen kisaani, mutta kello on armoton ja kuntoero on juuri tämä. Jotain voi kuitenkin laskea väsymyksen ja tukkoisuuden piikkiin, olihan tämä minulla jo kahdeksas kisa kuukauden aikana. Nyt täytyy palautua kunnolla ja pitää pitempi tauko ennen seuraavaa koitosta.

Mutta kärki meni ihan mukavaa vauhtia, vaikka reittiennätykset jäivätkin voimaan. Miesten kärkikolmikko oli: 1. Misa Tuomala Muuramesta, 2. Kai Takkunen Alavieskasta ja 3. Harri Lamminsivu Vaajakoskelta. Naisissa vastaava kolmikko oli: 1. Anna Kiljunen Hippoksen maratoonareista, 2. Niina Akgun Vaajakoskelta ja 3. Sari Krigsman Konnevedeltä. Naiskolmikosta minulla on kuva tuolla alla. Naiset palkintopallilla eli voittaja keskellä, toinen vasemmalla ja kolmas oikealla.

Viralliset tulokset tulevat aikanaan tähän, kunhan nettiin ilmestyvät. Ne ovat tässä.


Kuukan hölkän kolme parasta naista