Vuoden 2016 yhteenveto

Vuosi 2016 on tulossa lopuilleen. Minulle ei tule juoksukilometrejä enää tämän vuoden puolella, joten voin tehdä yhteenvedon kuluneesta vuodesta. Se oli todella vaikea jalkavaivojen takia. Muistaakseni kehuin ennen viime vuotta sitä, ettei minulla ole ollut vaivoja eikä loukkaantumisia moneen, moneen vuoteen. Ei pitäisi mennä kehumaan. Viime vuosi palautti minut kerralla maanpinnalle näistä positiivisista ajatuksista.

Yoma Yangon Marathon

Nostan vuodesta esiin neljä tapahtumaa, jotka jäivät muistiin tai jotka muuttivat radikaalisti juoksijan elämää. Ne on listattu alle aikajärjestyksessä.

1. Yoma Yangon Marathon 17.01.2016

Vuosi alkoi heti tammikuussa mielenkiintoisella juoksumatkalla Myanmariin. Kyseessä oli minulle aivan uusi maa ja kun siellä sain vielä juostua kisan, niin matka oli sitäkin antoisampi. Mukanani seurasi kolme Thaimaan kaveriani, joiden kanssa viikko meni rattoisasti uutta maata ja kaupunkia kierrellen. Itsellä Myanmarin oleskelu jatkui lähes kuukauden pituiseksi, jonka aikana treenasin ja hoitelin viisumiasioita.

Juoksukin meni kohtuullisesti. Olin minimaratonilla eli 10 kilometrillä kuudes yleisessä sarjassa.

Cha Am Bikini Beach Run

2. Cha Am Bikini Beach Run 20.03.2016

Maaliskuun loppupuolella matkustin Cha Amiin, jossa juostiin Bikini Beach Run. Olen juossut siellä aikaisemminkin muutamia kertoja ja päässyt palkinnoille. Uutena asiana tänä vuonna oli se että ohjelmassa oli myös puolimaraton minimaratonin lisäksi. Myös rahapalkinnot olivat tulleet mukaan kuvaan.

Tavoitteena oli päästä palkinnoille, kun tarjolla oli oma sarjani M60. Tässä onnistuinkin ja tulin juoksussa kolmanneksi. Juoksun aikana takareidet jumittuivat aika pahasti ja se oli kimmoke ja alku jatkuville takareisiongelmille koko kevääksi.

3. Juoksutauko

Takareisiongelma, varsinkin oikeassa jalassa äityi sitten niin pahaksi, että lopulta kesäkuun puolivälissä minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin aloittaa täydellinen tauko ja lepo juoksusta. Taukoa kesti aina elokuun 10. päivän tienoille, jolloin aloitin taas varovaisen juoksutreenin.

Pattaya Memorial Hospital

4. Laskimotukos

Syksy meni varovaisessa paluussa juoksun pariin, mutta huomasin aika pian että kovempia harjoituksia oli vaikea tehdä. Jalat olivat vähän raskaat ja tehottomat. Siirryttyäni Thaimaahan marraskuun alussa treeni jatkui ja osallistuin jopa yhteen juoksukisaan Bangkokissa.

Mutta täydellinen pysähdys tuli valmistautuessani Thailand International Half Marathoniin, joka juostiin joulupäivänä. Valmistavan viikon tiistaina kipu valtasi oikean pohkeen niin pahana, että minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä Pattaya Memorial Hospitaliin. Siellä kipu todentui laskimotukokseksi.

Laskimotukoksen liuotushoito on edelleen menossa. Viime tarkastuksessa 27.12 veriarvot olivat jo parantuneet, mutta hoitoa jatkettiin edelleen. Seuraava tarkastus on huomenna 31.12. Kun veriarvot on saatu kuntoon, niin mikään ei estä kuntoilua. Se mahdollistaako se myös juoksun ja millä tasolla, se nähdään ensi vuoden puolella. Hinku luonnolliseen ihmisraviin on edelleen voimakas. Mikään ei voita sitä tunnetta kun askel lentää, tuuli tuivertaa ja maisemat vaihtuvat.

Joulujuoksun sijaan sairaalaan

Pattaya Memorial Hospital

Tänä aamuna minulla piti olla joulujuoksu, Thailand International Half Marathon Bangkokissa, jonne olin ilmoittautunut hyvissäajoin. Juuri aloittaessani viimeistelyharjoituksia viime tiistaina, jouduinkin Pattaya Memorialin sairaalaan loppuviikoksi. Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan kerron tarkemmin kuinka draama kehittyi.

Maanantaina olin saanut rankan harjoitusrupeaman tehtyä ja tiistaina piti olla lepopäivä, jonka jälkeen kevyet mutta terävät viimeistelyvedot. Olin jo viimeisissä harjoituksissa sunnuntaina ja maanantaina tuntenut että jalat eivät toimi aivan toivotusti, vaan ne olivat raskaat ja kipeähköt. Tiistaiaamuna heräsin sitten tuskaiseen kipuun oikeassa pohkeessa. Pohje oli myös turvonnut eli se oli paksumpi kuin vasen verrokki. Kävelykin tuotti kipua.

Aamiaisen jälkeen menin internetiin ja aloin tutkia googlella syitä näihin pohjelihasoireisiin. Vastaan tulivat rasitusvamma, tulehdukset ja veritulppa. Tuo viimeinen kuullosti jo sen verran vaaralliselta, että lähdin siitä välittömästi Pattaya Memorialin sairaalaan, jossa olen vieraillut aikaisemminkin ja todennut sen hyväksi ja korkeatasoiseksi paikaksi.

Alkurutiinien, verikokeiden ja verenpainemittauksen jälkeen lääkäri arveli että jotain pahempaa jalassa on ja mainitsi jo veritulpan eli laskimotukoksen mahdollisuuden. Minut vietiin siitä rullatuolilla omaan hienoon privaattihuoneeseen ja pyydettiin vaihtamaan sairaalavaatteet päälle. Kohta tuli hoitaja noutamaan minut ultraäänimittaukseen, jonne mentiin jälleen rullatuolilla. Ajattelin että tästäkö minulle tulee seuraava kulkuväline rimppakinttujen sijaan.

Lopulta ultraäänimittaustulokset tulivat ja ne vahvistivat karun totuuden: minulla oli kuin olikin laskimotukos oikeassa pohkeessa. Siitä alkoi sairaan herran nelipäiväinen elämä luksushuoneessa (suuri kaksi-ikkunainen näkymä Second Roadille) kauniiden hoitajien palvellessa ympärillä läpi vuorokauden. Kolme ateriaa päivässä, aamulla tuore Bangkok Post sänkyyn, suuri seinä-TV 80:nine kanavineen ja lukukirjana viime vuonna ilmestynyt Frederick Forsythin "The Outsider".  Välillä toki tehtiin verenpainemittausta ja otettiin verikokeita sekä piikitettiin vatsan seutua ja annettiin lääketabletteja. Mitään operaatioita ei tehty, mutta lääkityksillä pyrittiin poistamaan tukosta "liuottamalla".

Luulin jo että saisin jatkaa herranpäiviä joulun yli, kun aattopäivänä eli eilen lauantaina lääkäri tuli ja kertoi uutisen, että pääsisin pois jo illalla jouluaaton kunniaksi. No, ei makeaa mahan täydeltä ja kyllähän se vapaa elämäkin maistuu omine kovine mausteineen. Läksiäisiksi minulle tyrkättiin lääkkeet mukaan ja annettiin seuraava tapaamisukaasi, joka on ensi tiistai. Jotta tulisin varmasti paikalle, niin passi ja vakuutuskortti jäi kaniin sairaalaviranomaisille.

Tämä on tilanne nyt. Ensi tiistain jälkeen ollaan jälleen viisaampia. Mutta tuskin tässä kuitenkaan kannattaa jäädä tuleen makaamaan. Eteenpäin vain rynnäköllä kuin tuntematon sotilas. Se olenko Lehto vai Riitaoja, sen aika näyttää.

Ps. Hyvää Joulua kaikille lukijoille!

                   Lehto, Kuva: Kansallinen audiovisuaalinen arkisto

                            Riitaoja, Kuva: wikipedia.org

Bang Saen tökki jälleen

Bang Saen 21
Kuva: bangsaen21.com

Vuosi sitten tein turhan matkan Bang Saeniin kuvan osoittamaan juoksuun. Menin silloin juoksupaikalle päivää ennen juoksua ilman ennakkomaksua ja ilmoittautuminen ei enää onnistunut paikan päällä.

Nyt löysin saman juoksun Thaimaan juoksukalenterista ja aioin viimevuotisesta viisastuneena maksaa juoksun ennakkoon. Juoksukalenterissa oli linkki juoksunjärjestäjien sivuille ja sieltä löytyi myös linkki englanniksi. Mutta se oli puhdasta silmänlumetta, sillä englanninkielisessä versiossa oli muutama sana englantia ja reippaasti yli 90% tekstistä thaita. No, yritin tavata sen verran että olisin löytänyt rekisteröintilinkin. Sellaista ei ollut eikä maksulinkkiäkään, vaikka luottokortin kuvia löytyikin. Sivun lopussa oli sähköpostiosoite, joten kirjoitin sinne viestin kuinka voisin ilmoittautua juoksuun. Siihen ei ole tullut vieläkään vastausta ja nyt on myöhäistä, koska juoksu on huomenna aamulla.

Harmittaa aika lailla, sillä olisin tarvinnut juuri tällaista kisaa nopeuden lisäämiseksi ja kilpailutuntuman parantamiseksi. Kilpailussa oli lisäksi oma sarjani ja aika hyvät rahapalkinnot. Nyt ne jäävät muiden kisattavaksi. Tapahtuma on nyt kaksipäiväinen siten, että minimaraton 10,5 km, jolle olisin osallistunut, juostaan lauantaina ja pääkisa puolimaraton on sunnuntaina.

Thailand International Half Marathon
Kuva: jogandjoy.com

Mutta yhteen thaijuoksuun olen onnistunut ilmoittautumaan vielä tämän vuoden puolella, nimittäin Thailand International Half Marathoniin, joka juostaan jouluaamuna 25.12.2016. Tämä joulu meneekin minulta juoksun merkeissä, sillä joudun matkustamaan Bangkokiin jo jouluaattona 24.12. No, onpahan vähän erilainen joulu, vaikka kyllä ne ovat sellaisia olleet jo kymmenisen vuotta, kun olen viettänyt ne Thaimaassa. Yleensä olen osallistunut jonkun suomalaisryhmän jouluateriaan aattona, mutta nyt sekin jää väliin.

Osallistuin kyseiseen juoksuun, kun se järjestettiin ensimmäistä kertaa 26.2.2012. Juoksin silloin päämatkan eli puolimaratonin M50-sarjassa ja tulin 19. ajalla 1.36.28. Nyt juoksen minimaratonin 10,5 km omassa sarjassa M60. Myös tässä juoksussa on rahapalkintoja, mutta ne jäänevät minun tavoittamattomiin kovan tason ja keskeneräisen kuntoni vuoksi. Mutta juoksu palvelee kyllä paremmin kuin hyvin kisatuntuman saamista.

Väinö Salonen 70 vuotta

Väinö Juhani Salonen
s. 09.12.1946 Jyväskylässä
Asuinpaikka: Putkilahti
Saavutukset:
Koululaisten SM yhdistetyssä 1962
Mäen pistesijat (yleinen ja veteraanit)
Olympiavalmennusryhmä 1964-1972
Pisin hyppy: 120 metriä Rukalla
Pesäpallon veteraanien SM HoNsU:ssa
Työtehtäviä: Hopeasompa-valmentaja ja
piiripäällikkö 1981-1997, Poikien ja nuorten
maajoukkueiden valmentaja,
matkanjohtaja ja tulkki 1990-luvulla
Työura: Laajavuoren mäkimestari

Toissapäivänä oli Jomtienin Nana-baarissa suuret juhlat, kun monivuotinen Thaimaan tuttuni Väinö Salonen täytti 70 vuotta. Nana ja viereinen baari olivat tupaten täynnä Väinön ystäviä viettämässä ratkiriemukasta iltaa. Kirjoitin tilaisuuteen muutaman sivun historiikin Väinön urasta mäkihyppääjänä, valmentajana, mäkijoukkueen johtajana, tulkkina ja Laajavuoren mäkimestarina. Koska tällä historiikilla lienee yleisempääkin kiinnostusta, niin julkaisen sen tässä.

                     Väinö Salonen 70 vuotta 9.12.2016

Nuorena mäkeen

Väinö Salonen aloitti mäkihypyn nuorena poikana 1950-luvun lopulla. Lähiseudun poikien tavoin hän hyppäsi talvet mäkeä Taulumäessä  sekä pelasi kesät pesäpalloa. Tuo oli siihen aikaan suosittu urheiluyhdistelmä, jolloin toimintaa riitti ympäri vuoden.

Laajavuoren suurmäki valmistui 1965  (nykyisin Matti Nykäsen mäki) ja keskisuuri mäki 1974 (nykyisin Matti Pullin mäki). Pientä mäkeä ei ollut kuin vasta 1980 ja sitä varten täytyi vierailla lähikunnissa. Salosen taidot karttuivat ja ensimmäinen suurempi saavutus tuli vuonna 1962, kun Väinö voitti koululaisten SM:n yhdistetyssä ja oli mäessä neljäs.

Putoamisia ja kaatumisia

Pian Väinö Salonen pääsi sellaiseen kuntoon, että hän oli Suomen olympiavalmennusryhmissä vuosina 1964-1972. Oliko sitten huonoa tuuria vai mitä,  mutta Salonen karsiutui pois kaikista näistä talviolympiakisoista. Se oli Veikko Kankkosen aikaa ja Sapporossa 1972 Suomen paras hyppääjä oli Tauno Käyhkö.

Väinö Salonen muistaa uraltaan kolme pahaa kaatumista: Puijo v.1963, Lahti v.1973 ja Sotkamo v.1975. Puijo oli näistä pahin ja sen seurauksena Salosen yläkroppa kipsattiin. Kaikissa kaatumisissa tuuli otti raskaisiin mäkisuksiin, jolloin mäkimonttuun tultiin nurinniskoin. Salonen muistelee hymyillen silloisen Ilta-Sanomien lööppiä Puijon kaatumisen jälkeen: ”Nopeasti apuun – Väinö kaatui”. Välineet ovat niistä ajoista parantuneet, mutta pahoja kaatumisia sattuu edelleen silloin tällöin.

Välinekehittelyä

Väinö Salonen on nähnyt urallaan mäkihyppyvarusteiden kehittymisen ja osallistunut siihen itsekin testaajana. Aikoinaan mäkisukset painoivat yhteensä noin kymmenen kiloa, mikä on noin puolet enemmän kuin nykyisin. Kypärä tuli käyttöön vasta 1970-luvulla. Ennen sitä hypättiin pipo päässä. Käsineet ja sukat olivat äidin kutomat ja ne piti olla vitivalkoiset ja tietyn pituiset. Hyppyhaalaria ei ollut, vaan sen korvasi tiukka V-aukkoinen pusero ja prässihousut. Ensimmäiset haalarit olivat ilman hihoja, jonka jälkeen tulivat umpihaalarit.

Salonen muistelee testanneensa myös kypäriä. Ensimmäisten kypärien, jotka kehitettiin moottoripyöräkypäristä, ongelma oli, että ne putosivat ylämäessä silmille. Vika saatiin korjattua tekemällä kolo kypärän taakse niskaan. Monoja myös kehiteltiin ja siihen osallistui jyväskyläläinen Hirven kenkätehdas. Suksitestejä tehtiin Järvisen, Karhun, Peltosen ja Lampisen suksitehtailla.

Jyväskyläläinen mäkiprofessori ja Matti Nykäsen valmentaja, hiljattain edesmennyt Matti Pulli oli mukana monissa välinekokeiluissa. Pullin ehdotuksesta kokeiltiin esimerkiksi teflon-pohjaisia mäkisuksia, mutta niistä ei tullut menestysartikkelia. Jäälatu syntyi aikoinaan myös jyväskyläläiskokeiluista. Jääkiekkokaukalon  jäädytysputkirakennelmia katsoessa miehet saivat idean että miksei mäkilatua voisi jäädyttää samalla periaatteella. Kokeiluihin osallistui Porkan kylmäkonetehdas Lahdesta.

Hyppytyylit vaihtuvat

Väinö Salosen aloittaessa jotkut hyppäsivät vielä ns. ”reknaagelia”  tyylin viimeisen edustajan DDR:n Helmut Recknagelin mukaan. Siinä kädet olivat ilmalennon aikana suoraan edessä tehden siitä omalla tavallaan näyttävän. 1950-luvulla klassinen aerodynaaminen tyyli alkoi kuitenkin vallata sijaa ja sen tyylipuhtaina edustajina voidaan pitää olympiavoittajia Antti Hyväristä ja Veikko Kankkosta. Tyyli oli kaunis, jossa kädet olivat tiukasti housun saumoissa ja sukset kuin ”yhtä puuta”.

Ajan kuluessa kuitenkin nähtiin, että hyppääjän ilmapintaa laajentamalla lentometrejä tuli lisää. Se johti erilaisiin tyylimuunnelmiin, kuten Topi Mattilan kädet sivulla- tyyliin, Steve Collinsin A-auraukseen, jossa sukset kärjet olivat yhdessä, mutta kannat erillään sekä sukset sivussa- tyyliin, jota harrastettiin laajasti ennen V-tyyliä. Myös Väinö käytti suksia sivussa hyvissä ajoin ja sai näin lisämetrejä hyppyihinsä. Nykyisin vallassa olevan V-tyylin kehitti ruotsalainen Jan Boklöv ja pääsi näin mäkihypyn historiaan.

Valmentajana, matkanjohtajana ja tulkkina

Aktiiviuran jälkeen Väinö Salonen sai uusia tehtäviä mäkihypyn parista. Se alkoi Hopeasompa-valmentajana, joka johti sitten poikajoukkueen matkanjohtajan ja tulkin tehtäviin sekä nuorten maajoukkueen kakkosvalmentajan rooliin Mika Kojonkosken, Hannu Lepistön, Kari Ylianttilan ja Antero Nykäsen apurina. Salonen muistelee hymyssäsuin poikajoukkueen tulkin osaansa:

     -Kielitaitoa kysyttäessä sanoin aina, että osaan kahdeksaa kieltä – ja jopa samassa lauseessa. Kehonkieli vielä päälle, jos ei muuten pärjännyt. Ja hyvin sillä tultiin toimeen niin USA:ssa, Kanadassa, Japanissa kuin Euroopassakin.

Kun Saloselta kysyy syytä Suomen nykymäkihypyn heikkoon tasoon, vastaus tulee epäröimättä:

     -Kyllä se johtuu Hopeasompa-järjestelmän romuttamisesta. Rahat ohjattiin huippuhyppääjille, jolloin tulevat hyppääjät jätettiin seurojen varaan, mikä vei mahdollisuudet kehittyä. Se oli lyhytnäköistä toimintaa.

Laajavuoren mäkimestari

Varsinaisen elämäntyönsä Väinö Salonen on tehnyt vuodesta 1966 aina eläköitymiseen saakka Laajavuoren mäkimestarina. Siinäkin hommassa koneet ja tekniikat ovat kehittyneet. Salosen aloittaessa mäet tampattiin vielä miesvoimin suksilla. Siihen käytettiin pujottelusuksia, jotka olivat mäkisuksia kevyemmät. Tamppauskoneet tulivat vähitellen 1970-luvulla.

Mäkimestarin työn ohessa oli hyvä valvoa poikien ja nuorten harjoittelua. Salosen ja työkaverinsa Risto Pirttimäen katseiden alla ovat harjoitelleet jyväskyläläiset olympiavoittajat Matti Nykänen, Jani Soininen ja Samppa Lajunen, puhumattakaan muista arvokisamitalisteista.

Vielä jää vaivaamaan tuo lempinimi ”Nappi” Salonen. Mistä se on tullut?

     -Kyllä se taitaa olla lahtelaisten keksimä nimitys. Minä pyrin leyhyttelemään käsi vispaten eli vetämään hypyn aina mahdollisimman pitkälle, jolloin valmistautuminen alastuloon tahtoi unohtua. Niin siinä tultiin usein tasajalkaa alas eli napit jäi tekemättä. Vääräleuat siitä sen lempinimen antoivat. Poikaani kutsuttiin sitten ”Näppi” Saloseksi pesäpalloharrastuksen vuoksi.

Eläkeläisenä Thaimaassa

Väinö Salonen on asunut vuosia Putkilahdessa Jyväskylän seudulla. Hän on viettänyt talviaan Thaimaassa eläkeläisenä jo useamman vuoden ajan. Tänä talvena reissu osuu yksiin 70-vuotispäivien kanssa, joita juhlitaan 9.12 Väinön kantabaarissa Nanassa Pattayan Jomtienissa.

- Sika pannaan pyörimään ja kaikki ovat tervetulleita, lopettaa Väinö pilke silmäkulmassa.

Phnom Penhiä ja Abu Dhabia

Juoksutankkausta

Phnom Penhin viikko alkaa kääntyä loppusuoralle. Viikkoon sisältynee juoksuharjoittelua noin 100 kilometriä, jos viimeiset treenit menevät putkeen. Tämä siitä huolimatta, että tuloiltana en juossut ja yksi päivä nollautui sateen takia.

Kova harjoitus vaatii palautusta, kuten viereinen kuva osoittaa. Ja mikä on ottaessa olutta, kun tuopin hinta on ruhtinaalliset 0,50 US dollaria eli noin 45 centtiä. Täytyy vain olla varovainen, että tankkaus jää kahteen tuoppiin. Viime kuukausina on julkaistu monia tutkimuksia, joissa oluen terveys kohtuullisesti juotuna on todistettu. No, minä olen tiennyt tämän jo ilman tutkimuksiakin vuosien ajan. Oluthan sisältää energiaa ja vitamiineja, puhumattakaan siitä että se rentouttaa.

Anne-Mari Hyryläinen

Ja sitten mukavaa päivitystä Abu Dhabista. Piipahdin Anne-Mari Hyryläisen blogissa ja siellähän oli iloista kerrottavaa. Marraskuun loppupuolella juostu Abu Dhabin kymppi oli kotiseudullaan juosseelle Hyryläiselle hyvä paikka kovempaan harjoituskisaan rankan treenin lomassa. Anne-Marin yllätykseksi tuloksena oli oma ennätys ajalla 34.01. Tulokset ovat tässä. Siitä on hyvä jatkaa kohti Dubain maratonia 20. tammikuuta 2017. Anne-Mari on jo alittanut Lontoon MM-kisarajan keväällä Hampurissa, joten tavoitteeksi on varmasti asetettu oman ennätyksen parantaminen.

Huomenna minun pitäisi saada tilaamani Thaimaan viisumi, jos mitään yllättävää ei tapahdu. Ja torstaina iltapäivällä on paluulento Bangkokiin.

Näin se homma etenee...

Asiointia ja kiertelyä Phnom Penhissä

Yksi Phnom Penhin matkatoimistoista

Laskeuduin eilen klo 16.25 Phnom Penhin lentokentälle. Otin siitä tuttuun tapaan tuk-tukin ja köröttelin sillä hitaasti kaupungin rantaa kohti. Paljon kovempaa liikenteessä ei olisikaan päässyt, niin tukkoinen se oli ruuhka-aikaan. Tuk-tuk oli vanha ja ränsistynyt peli, mutta ihmeesti se kesti perille saakka. Vanha kuski sai vielä houkuteltua maksamaan hieman tippiä.

Otin huoneen tutusta Guest Housesta aivan joen rannalta. Vein vain tavarat huoneeseen ja suunnistin heti tuttuun kuvan matkatoimistoon tekemään tilausta Thaimaan viisumista. Perillä minua odotti miellyttävä yllätys, kun toimitsija ilmoitti viisumin hinnaksi 5 US dollaria. Se on normaalisti matkatoimiston ottama välitysmaksu, joten kysyin uudestaan kokonaishintaa. Jälleen sama vastaus ja kun kysyin miksi näin halpa, niin lopulta toimitsijamies sanoi, että varsinainen viisumi on ilmainen. Thaimaan viranomaiset ovat jostain syystä tehneet positiivisen ja matkustajaystävällisen päätöksen vapauttaa maksu joksikin aikaa. Minua onnisti siinä mielessä, että ilmainen kausi alkoi juuri sinä päivänä.

Thaimaan uusi kuningas Rama X
Kuva: Wikipedia

En tiedä miksi tuo ilmaistarjous tuli ja juuri 1.12.2016, mutta yksi selitys voisi olla Thaimaan uusi kuningas Rama X, entinen prinssi Maha Vajiralongkorn, joka julistettiin muodollisesti ja virallisesti virkaan eilen. Olipa syy mikä hyvänsä, niin minulle tällainen tarjous kyllä kelpasi.

Aamulla tein sitten laajemman tutustumisretken lähiympäristöön. Hotellien, samoin kuin baarien sisäänheitto-oluiden hinnat ovat edelleen hyvin alhaiset, mutta ruokien ja hedelmien hinnat tuntuvat nousseen sitten viime vuoden. Esimerkiksi baari, jossa minulla oli tapana syödä buffet-aamiainen hintaan 2 US dollaria, oli poistanut tarjouksen ja kauppasi vain aamiaisannoksia hintaan 4-5 US dollaria. Aikamoinen heikennys tarjontaan, mutta se vain osoittaa yleistä trendiä. Hedelmien aikaisempaa hintaa en tarkkaan muista, mutta nyt muutama eli 3-5 hedelmää appelsiineja tai omenia maksaa toreillakin noin 3 US dollaria. Ylittää jopa Suomen hinnat.

Ja pitihän se rannan juoksupuistokin kiertää. Siellä olen monien vuosien ajan juossut aamulla tai illalla monet, monet kilometrit yhdessä muiden turistien ja paikallisten juoksijoiden kanssa. Niin olisi tarkoitus tehdä tänäkin iltana.

                           Juoksupuistoni patsas Phnom Penhissä.